väestötiheyden

Väestötiheys on tilastollinen mittari, joka kuvaa, kuinka monta asukasta on keskimäärin yhden neliökilometrin pinta-alalla tietyllä alueella. Yleisin mittayksikkö on henkilöt per neliökilometri. Tiheys voidaan laskea koko maa-alueen mukaan tai pelkän maa-alueen mukaan, jolloin vesistöalueet jätetään pois.

Laskentamenetelmä: aritmeettinen tiheys = väestö jaettuna maa-alalla. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää fysiologista tiheyttä, eli asukkaiden määrä suhteessa viljelyyn soveltuvan maa-alan pinta-alaan. Tiheys voidaan esittää useilla tasoilla, kuten kaupungin, kunnan tai maan tasolla.

Tiheydellä on merkittäviä maantieteellisiä ja suunnittelullisia vaikutuksia: suurkaupungeissa ja alueilla keskusten läheisyydessä tiheys on korkea, kun taas maaseudulla se on usein matalampi. Tiheys vaikuttaa palvelujen saavutettavuuteen, liikenteeseen, infrastruktuuriin ja ympäristökuormituksen hallintaan.

On tärkeää huomioida rajoitteet: väestötiheys on keskiarvo eikä kerro asukkaiden tarkkaa jakautumista. Alueiden rajaukset ja laskentaperusteet vaikuttavat tuloksiin, ja tiheydet voivat vaihdella suuresti samalla alueella.

Käytännössä väestötiheys on keskeinen tieto kaupungin- ja alueen suunnittelussa sekä resurssien kohdentamisessa. Lähteitä ja tilastotietoja tarjoavat muun muassa Tilastokeskus, UN Data ja Maailmanpankin tietokannat.