Maalausmenetelmä

Maalausmenetelmä tarkoittaa taiteilijan käyttämien maalausmateriaalien ja tekniikoiden kokonaisuutta, jolla kuva rakennetaan. Se kattaa sekä maalin tyypin (öljyvärimaalaus, akryylimaalaus, vesiväri, tempera, fresco) että työskentelytavat ja prosessit, kuten kerrostamisen, glasaation, impaston sekä sekoittamisen. Maalausmenetelmä vaikuttaa ilmeeseen, valon ja varjon käsittelyyn sekä teoksen tekniseen kestävyyteen.

Öljymaalaus on yleinen menetelmä, jossa pigmentti sekoittuu öljyyn ja maali kuivuu hitaasti. Tämä mahdollistaa pehmeät värin siirtymät ja useiden kerrosten hionnan. Akryylimaalaus perustuu nopeasti kuivuvaan synteettiseen maaliin, ja se sallii sekä läpikuultavat että tiiviit kerrokset. Vesiväri on kevyt ja läpikuultava tekniikka, joka rakennetaan ohuisiin kerroksiin. Tempera käyttää munanvalkuaista tai munankeltuaisen sidostetta ja kuivuu nopeasti, jolloin yksityiskohdat pysyvät terävinä. Fresko tarkoittaa maalausta märälle rappa-alustalle, jolloin maali sitoutuu alustaansa.

Keskeisiä tekniikoita ovat kerrostus, glasaatio ja impasto. Allemaalauksessa rakennetaan kevyellä pohjalla perusvärit, jonka päälle kerroksia lisätään. Glasaatiolla käytetään läpikuultavia kerroksia, jotka luovat syvyyttä; impasto tarkoittaa maalin paksua, tekstuuripintaa.

Historian kuluessa maalausmenetelmät ovat heijastaneet teknisiä ja kulttuurisia suuntauksia. Öljyvärimaalaus yleistyi eurooppalaisessa taiteessa 15.–16. vuosisadalla, tempera ja vesivärit ovat vanhempia tekniikoita, ja 1900-luvulla lisättiin akryylimaalaus.

Maalausmenetelmän valinta vaikuttaa sekä lopulliseen ilmeeseen että konservointiin: eri sideaineiden ominaisuudet, kuivumisajat sekä teoksen sijoittelu ja suojaukset vaikuttavat kestävyyteen.