Maailmanjärjestelmäteoria

Maailmanjärjestelmäteoria on sosiologinen ja taloustieteellinen teoria, joka pyrkii selittämään maailmantalouden kehitystä ja globaaleja sosiaalisia ja poliittisia rakenteita. Se korostaa maailman jakautumista eri alueisiin, jotka ovat keskenään taloudellisesti ja poliittisesti vuorovaikutuksessa. Teorian keskeisin ajatus on, että maailmanjärjestelmä ei ole kokoelma itsenäisiä kansallisvaltioita, vaan yksi yhtenäinen, historiallisesti kehittynyt taloudellinen ja sosiaalinen kokonaisuus.

Teorian mukaan maailmanjärjestelmä jakautuu kolmeen pääalueeseen: ytimeen, periferiaan ja semiperiferiaan. Ydinalueet ovat kehittyneitä, teollistuneita ja taloudellisesti voimakkaita maita, jotka hyötyvät maailmantaloudesta ja hallitsevat globaaleja markkinoita. Periferia-alueet ovat puolestaan vähemmän kehittyneitä maita, jotka toimivat raaka-aineiden ja halvan työvoiman lähteinä ydinmaille. Ne ovat usein riippuvaisia ydinmailta tulevista investoinneista ja kaupasta. Semiperiferia-alueet sijaitsevat ytimen ja periferian välissä. Ne ovat taloudellisesti kehittyneempiä kuin periferia, mutta eivät yhtä voimakkaita kuin ydinmaat. Nämä alueet voivat toimia sekä ytimen hyödyntäminä että periferian hyväksikäyttäjinä.

Maailmanjärjestelmäteoria korostaa ytimen ja periferian välistä epätasa-arvoista suhdetta, jossa ydinmaat hyötyvät periferian riistosta. Tämä riisto ilmenee esimerkiksi siten, että ydinmaat ostavat periferian tuottamia raaka-aineita halvalla ja myyvät niistä valmistettuja korkeamman jalostusarvon tuotteita kalliimmalla. Teoria on auttanut ymmärtämään globaalin epätasa-arvon juurisyitä ja kapitalistisen maailmantalouden historiallista kehitystä. Sen tunnetuin kehittäjä on Immanuel Wallerstein.