Lääkeannostuksiin

Lääkeannostuksiin viittaa ohjeistus ja käytäntö, jolla lääke määritellään annoksena, annostusväliaikoina ja antoreitissä potilaalle. Tavoitteena on saavuttaa toivottu hoitovaikutus ja minimoida haitat sekä yhteisvaikutukset.

Annostuksen laskeminen perustuu potilaan yksilöllisiin tekijöihin, kuten ruumiinpainoon, pituuteen, ikään sekä munuaisten ja maksan toimintaan. Osa lääkkeistä annostellaan mg/kg-periaatteella, toiset perustuvat ruumiin pinta-alaan (mg/m2), erityisesti lapsipotilailla tai kemoterapian yhteydessä. Dosen säätöjä tarvitaan sairauksien vaikeusasteen, muiden lääkkeiden vaikutusten sekä kehon muutosten vuoksi.

Annoksen reitit vaihtelevat suun kautta, suonensisäisesti, lihakseen, topikaalisesti, inhaloituna tai peräpuikkona. Eri reiteillä imeytyminen ja vaikutuksen alkaminen voivat poiketa toisistaan, ja joissain tapauksissa annostus sidotaan ruokailuun tai vuorokaudenaikaan.

Erityisryhmät: pediatriset potilaat tarvitsevat usein painoon perustuvia annoksia; vanhukset sekä munuaisten tai maksan vajaatoiminta voivat vaatia pienentämistä tai jakamista useampiin annoksiin. Raskauden ja imetyksen aikana annostus voidaan muuttaa, ja vuorovaikutukset on arvioitava.

Turvallisuus ja seuranta: oikea annostus edellyttää selkeitä ohjeita, asianmukaista kirjausta ja säännöllistä seurannaa laboratorioarvojen sekä kliinisen tilan avulla. Terapeuttinen ikkunaraja vaihtelee lääkkeittäin, mikä vaatii tiukkaa seurantaa.

Käytännön näkökulmat: potilaita koulutetaan annoksen määrityksestä, aikaväleistä sekä siitä, mitä tehdä, jos annos unohtuu tai esiintyy yliannostus. Lääkeannostuksia säätelevät sekä reseptilait että hoitohenkilökunta, ja tarvittavaa neuvontaa annetaan apteekissa.