Lääkeannostuksessa

Lääkeannostus on lääketieteellinen prosessi, jolla määrätään ja toteutetaan lääkkeiden annokset potilaille. Tavoitteena on saada riittävä terapeuttinen vaste ottaen huomioon lääkkeen hyöty–riski-suhde sekä potilaan yksilölliset tarpeet ja turvallisuus.

Annostus perustuu sekä lääkkeen ominaisuuksiin (jakautuminen, puoliintumisaika, imeytyminen) että potilaan yksilöllisiin tekijöihin. Tärkeitä ovat ikä, paino, munuaisten ja maksan toiminta, sairaudet, samanaikaiset lääkkeet sekä geneettiset ominaisuudet ja hoidon tavoitteet.

Lääkkeillä on erilaisia annostusmuotoja ja -menetelmiä. Annostus voidaan ilmoittaa milligrammoina per annos, milligrammoina per kilogramma kehonpainoa kohden tai kansainvälisinä yksikköinä. Usein aloitetaan suositellulla aloitusannoksella ja mukautetaan hoitovasteen sekä haittavaikutusten perusteella. Annostus voidaan antaa säännöllisin välein, esimerkiksi joka 6–24 tunnin välein riippuen lääkkeestä.

Säätö ja seuranta perustuvat potilaan vasteeseen ja laboratorioarvoihin. Kapea terapeuttinen ikkuna sekä muutoksiin liittyvät riskit vaativat tarkkaa seurantaa plasman pitoisuuksien, munuaisten ja maksan toiminnan sekä haittavaikutusten perusteella. Erityisesti munuaisten vajaatoiminta tai ikääntyminen voivat vaatia annoksen pienentämistä.

Erityiskohdat: lasten ja vanhusten annostus sekä potilaat, joilla on maksaan tai munuaistoiminnan ongelmia, vaativat usein yksilöllistä, lääkärin valvontaa. Lääkitysvirheet asettavat turvallisuusriskin.

Turvallisuus ja potilaan ohjaus ovat olennaisia. Potilaan tulee noudattaa annostusohjeita, ilmoittaa yhteensopivuuksista ja muista sairauksista sekä raportoida haittavaikutuksista. Lääkeannostusta säädetään lääkärin tai farmasian ammattilaisen ohjauksessa.