Läpikuultavuuden

Läpikuultavuus on materiaaliominaisuus, jossa valo voi lähteä lävitse aineesta, mutta kulkua hajaantuu tai muuttuu epäselväksi. Se kuuluu kolmen perusryhmän joukkoon, jotka kuvaavat valon läpäisykyvyn astetta: läpinäkyvä (transparent), läpikuultava (translucent) ja pinnalta läpinäkymätön (opaque). Läpikuultavuus sijoittuu näiden välimaastoon: valo pääsee läpi, mutta ei tarkasti, ja läpi näkyvä kuva on usein sumea.

Fysikaalisesti läpikuultavuus syntyy valon vuorovaikutuksesta aineen rakenneosien kanssa. Valo kohtaa epäjärjestäytynyttä tai epäjatkuvaa rakennetta, kuten pien- ja suurikokoisia hiukkasia, virheitä, kuplia tai raidamaisia rajapintoja. Tämä aiheuttaa diffuusi läpäisyä (diffuusi läpäisy), jolloin valo hajaantuu eri suunnille eikä suoraa, tarkkaa kuvaa läpikäyvästi näy. Läpikuultavuus on usein wavelength-riippuvainen ja siihen vaikuttavat sekä materiaalin koostumus että sen mikrorakenne, kuten partikkeliväli, porosity, pinnan karheus ja sisäiset rajapinnat. Paksuus on keskeinen tekijä: suurempi paksuus vähentää transmitted lightin määrää ja voi lisätä tilapäistä vaikutusta.

Mittauksessa käytetään läpäisyn mittaamista: transmittanssi (I_trans/I_0) ja mahdollisesti diffuosi läpäisy (haze), joka kuvaa sitä, kuinka paljon valo hajaantuu läpi kulkevaksi. Läpikuultavuus on tärkeä suunnittelun ja käyttötarkoitusten kannalta esimerkiksi arkkitehtuurissa, pakkausmateriaaleissa, lääketieteellisissä sovelluksissa, näytteissä sekä eri koriste- ja tekstiilimateriaaleissa. Se voidaan säätää muokkaamalla materiaalin koostumusta, hiukkaskokoa, täyteaineita tai pinnan rakennetta.