Lämpövuotoihin

Lämpövuotoihin viitataan rakennuksesta ulkoilmaan siirtyvään lämpöenergiaan, jonka seurauksena rakennuksen lämmitys- tai jäähdytysmenot kasvavat. Lämpövuodon päämekanismit ovat johtuminen (lämpö siirtyy kiinteiden pintojen kautta), konvektio (ilmavirtojen mukana tapahtuva lämmön siirto) sekä säteily (lämpö siirtyy lämpimien pintojen tavoin). Rakennuksissa suurimmat vuotopaikat löytyvät ikkunoista ja ovista, ulkoseinistä, katosta sekä lattian ja rakennusliitoskohtien ympäriltä; lisäksi ilmanvuotot heikentävät tiiviyttä.

Mittaus ja laskenta: Lämpövuoto voidaan arvioida U-arvon (W/m²K) ja pinta-alan mukaan, kaavalla Q = U × A × ΔT. Energiatodistus ja energiatehokkuusluokitukset sekä paine-ero-testi (blower door) sekä infrapuna- kuvaus ovat yleisiä menetelmiä. Nykyaikaiset rakennukset pyritään suunnittelemaan tiiviisti ja energiatehokkaasti.

Torjunta ja hallinta: Lämpövuotoja voidaan vähentää tiivistämällä liitokset, parantamalla eristystä sekä valitsemalla energiatehokkaita ikkunoita ja ovia. Kylmät sillat on minimoitava, ja ilmanvaihdossa kannattaa käyttää lämmön talteenottoa (LTO) sekä oikeaa ilmavaihtoa. Tämä parantaa sekä asumismukavuutta että energiatehokkuutta.

Lainsäädäntö ja standardit: EU:n energiatehokkuusdirektiivi (EPBD) velvoittaa rakennusten energiatehokkuuden osoittamisen. Suomessa energiatodistus ja energiatehokkuusluokitukset kuvaavat rakennuksen vuotojen määrää sekä niiden vaikutusta käyttökustannuksiin.