Lämpötilaanturitekniikka

Lämpötilaanturitekniikka viittaa menetelmiin ja laitteisiin, joita käytetään lämpötilan mittaamiseen. Erilaisia teknologioita hyödynnetään riippuen sovelluksen vaatimuksista, kuten tarkkuudesta, nopeudesta, mittausalueesta ja ympäristöolosuhteista.

Yksi yleisimmistä lämpötilaanturityypeistä on termistori. Termistorit ovat puolijohdekomponentteja, joiden sähköinen vastus muuttuu merkittävästi lämpötilan vaihdellessa. Negatiivisen lämpötilakertoimen (NTC) termistorit vähentävät vastusta lämpötilan noustessa, kun taas positiivisen lämpötilakertoimen (PTC) termistorit lisäävät vastusta.

Toinen tärkeä ryhmä ovat termoparit. Termoparit koostuvat kahdesta erilaisesta metallijohtimesta, jotka on yhdistetty toisiinsa kahdessa pisteessä. Kun näiden kahden pisteen välillä on lämpötilaero, syntyy pieni sähköjännite, joka on suhteessa lämpötilaeroon.

RTD-anturit (Resistance Temperature Detector) ovat myös laajasti käytössä. Ne perustuvat metallijohtimien, kuten platinan, vastuksen lämpötilariippuvuuteen. RTD:t ovat tunnettuja tarkkuudestaan ja vakaudestaan laajalla lämpötila-alueella.

Infrapunalämpömittarit mittaavat lämpötilaa etäältä säteilevän infrapunasäteilyn avulla. Ne ovat hyödyllisiä kohteiden mittaamisessa, joihin ei voida koskea tai jotka ovat nopeasti liikkuvia.

Lisäksi on olemassa muita teknologioita, kuten puolijohdepohjaiset lämpötila-anturit (esim. IC-lämpötila-anturit) ja optisia antureita hyödyntäviä menetelmiä. Sovellusalueita on monia aina teollisesta automaatiosta lääketieteellisiin laitteisiin ja kotitalouskäyttöön.