Lämpömittaustekniikka

Lämpömittaustekniikka viittaa menetelmiin ja laitteisiin, joita käytetään lämpötilan mittaamiseen. Lämpötila on yksi fysiikan perusominaisuuksista ja sen tarkka mittaaminen on välttämätöntä monilla tieteen ja teollisuuden aloilla. Lämpömittauksessa pyritään määrittämään kappaleen tai järjestelmän lämpötila määrittämällä sen terminen tila.

Yleisimpiä lämpömittaustekniikoita ovat kosketuslämpömittaus ja etälämpömittaus. Kosketuslämpömittauksessa mittalaite on fyysisessä kontaktissa mitattavaan kohteeseen. Esimerkkejä kosketuslämpömittareista ovat lämpöparit, vastuslämpömittarit (RTD) ja termistorit. Lämpöparit perustuvat kahden eri metallin kontaktin luomaan jännite-eroon lämpötilan muuttuessa. Vastuslämpömittarit hyödyntävät metallien sähköisen resistanssin muuttumista lämpötilan mukaan. Termistorit ovat puolijohdekomponentteja, joiden resistanssi muuttuu voimakkaasti lämpötilan funktiona.

Etälämpömittauksessa lämpötila määritetään ilman suoraa fyysistä kontaktia. Tähän käytetään usein optisia tai infrapunasäteilyyn perustuvia menetelmiä. Infrapunalämpömittarit mittaavat kohteesta lähtevää lämpösäteilyä ja muuntavat sen lämpötilalukemaksi. Pyrometrit ovat laitteita, jotka mittaavat kappaleen lämpötilaa sen säteilemän valon perusteella. Lämpökamerat puolestaan tuottavat kuvan, jossa eri värit edustavat eri lämpötiloja. Lämpömittaustekniikan valinta riippuu mittauskohteesta, vaaditusta tarkkuudesta ja mittausympäristöstä.