Lämpöliitoksia

Lämpöliitokset ovat metalliliitoksia, jotka muodostuvat käyttämällä lämpöä kahden tai useamman kappaleen välillä. Liitos voi syntyä joko sulattamalla lisä- tai täytemetallia, tai jopa sulattamalla osia itse. Lämpöliitokset nähdään yleisesti elektroniikassa, putkistoissa, rakennusteollisuudessa ja monissa teollisissa prosesseissa.

Päätyypit ovat juottaminen, braze- tai korkealämpötilainen liittäminen sekä hitsaus. Juottamisessa käytetään matalampaa lämpötilaa ja lisämetalli sulaa, kun taas pohjaosat pysyvät yleensä ehjinä. Braze-tyylinen liitos käyttää korkeampaa lämpötilaa, jolloin lisämetalli sulaa mutta pohjaosat eivät tyypillisesti sulata. Hitsauksessa sekä lisä- että pohjaosat sulavat ja liittyvät yhteen muodostaen yhtenäisen kappaleen.

Materiaalit ja käytettävät tekniikat vaihtelevat prosessin mukaan. Juotoksessa käytetään usein tina- tai tin-selber -helmiä sekä fluxia, ja nykyisin kiinnitetään huomiota lyijyttömien seosten yleistymiseen. Braze-liitoksissa käytetään korkeammalämpötilaisia täytemetalleja, kuten kupari-, hopea- tai nikkelipohjaisia seoksia, jotka sulavat hyvän kosteuden ja kapillaarin wettauksen aikaansaamiseksi. Hitsauksessa valitaan sopiva hitsausmenetelmä ja -kaasu, sekä mahdollinen suojaus kaasulla hapettumisen estämiseksi.

Laadunvarmistus keskittyy puhtauteen, oikeaan istuvuuteen ja lämpötilan hallintaan. Tyypillisiä häiriötekijöitä ovat kylmät liitokset, säröihin ja huonot valumiset. Tarkastusmenetelmiä voivat olla visuaalinen arviointi, jonkin verran mu toimitus sekä tarvittaessa non-destructive -menetelmät. Lämpöliitosten standardit ja suositukset voivat vaihdella toimialasta riippuen, kuten elektroniikassa IPC-standardeja noudattaen.