Lämpöilmaisinten

Lämpöilmaisimet, tunnetaan myös nimellä lämpötunnistimet, ovat laitteita, jotka mittaavat lämpötilaa. Niitä käytetään monenlaisissa sovelluksissa aina teollisuusprosesseista kotitalouslaitteisiin ja tieteelliseen tutkimukseen. Lämpöilmaisinten toimintaperiaatteet vaihtelevat riippuen käytetystä teknologiasta. Yleisimpiä tyyppejä ovat termistorit, termoparit, vastuslämpötila-anturit (RTD) ja infrapunasäteilyyn perustuvat ilmaisimet.

Termistorit ovat puolijohdekomponentteja, joiden sähköinen vastus muuttuu merkittävästi lämpötilan funktiona. Negatiivisen lämpötilakertoimen (NTC) termistorien vastus pienenee lämpötilan noustessa, kun taas positiivisen lämpötilakertoimen (PTC) termistorien vastus kasvaa. Termoparit muodostuvat kahdesta eri metallijohtimesta, jotka on yhdistetty toisiinsa toisessa päässä. Kun liitoskohtaan kohdistuu lämpötilaero, syntyy pieni jännite, jonka suuruus riippuu lämpötilasta ja johtimien materiaalista.

Vastuslämpötila-anturit (RTD) perustuvat metallien sähköisen vastuksen lämpötilariippuvuuteen. Yleisin RTD-materiaali on platina, joka tarjoaa hyvän tarkkuuden ja vakauden laajalla lämpötila-alueella. Infrapunalämpöilmaisimet mittaavat kohteen säteilemää lämpösäteilyä ilman fyysistä kontaktia. Ne ovat hyödyllisiä kohteiden mittaamisessa, joihin ei ole pääsyä tai jotka ovat erittäin kuumia. Lämpöilmaisinten valintaan vaikuttavat tekijät, kuten mittausalue, tarkkuusvaatimukset, vasteaika ja ympäristöolosuhteet. Ne ovat keskeisiä komponentteja automaatio- ja ohjausjärjestelmissä, joissa lämpötilan seuranta ja säätö ovat olennaisia.