Lämmitysenergia

Lämmitysenergia tarkoittaa energiaa, jota käytetään rakennusten sisälämpötilan ylläpitämiseen sekä käyttölämmön, kuten lämpimän veden, tuottamiseen. Käytännössä lämmitysenergia voi tulla useista eri energianlähteistä ja se voi kulkea sekä kaukolämpöverkkojen kautta että suoraan rakennuksen omien järjestelmien, kuten sähkölämmityksen tai maalämmön, välityksellä. Termi kattaa sekä polttoaineisiin (biopolttoaineet, öljy, maakaasu, kivihiili) pohjautuvat ratkaisut että sähkölämmitys sekä lämpöpumput ja muut moderneimmat järjestelmät.

Yleisimmät energianlähteet lämmitysenergian tuottamisessa ovat kaukolämpö, bioenergia ja muu uusiutuva energia sekä sähkö. Fossiiliset polttoaineet ovat aiemmin yleisiä mutta ovat siirtymävaiheessa kohti vähäpäästöisempiä vaihtoehtoja. Lämpöpumput, maalämpö sekä jätteiden tai teollisuuden ylijäämälämmön hyödyntäminen ovat tärkeitä keinoja parantaa energiatehokkuutta ja vähentää päästöjä. Kaukolämpöverkko yhdistää usein useita energianlähteitä samanaikaisesti.

Tehokkuus ja ympäristövaikutukset riippuvat suuresti käytetystä energianlähteestä ja järjestelmästä. Eristyksen, ilmanvaihdon lämmöntalteenoton sekä rakennusten energiatehokkuuden parantaminen laskevat lämmitysenergian tarvetta. Lämmitysenergian kokonaispäästöjä pyritään vähentämään siirtämällä rakennukset kohti päästöttömiä tai vähäpäästöisiä ratkaisuja sekä optimoimalla tuotanto- ja jakeluverkkoja.

Sääntely ja politiikka ohjaavat lämmitysenergian käyttöä, muun muassa energiatodistuksien, rakennusten energiatehokkuusvaatimusten sekä tukien muodossa. Siirtymä kohti kestävämpiä ratkaisuja on kansallisessa ja kansainvälisessä tasossa keskeinen tavoite.