Lähimaksun

Lähimaksu, usein suomenkielinen termi lähimaksulle, on maksutapa, jolla kauppojen maksut suoritetaan koskettomasti viemällä tai osoittamalla maksuväline maksupäätteeseen noin muutaman senttimetrin etäisyydelle. Maksut tiedonvaihto tapahtuu NFC-tekniikalla (near-field communication) ja käytössä ovat sekä maksuun tarkoitetut kortit että yhteensopivat laitteet, kuten älypuhelimet ja älykellot. Lähimaksua voidaan käyttää pienempiin ja keskisuuriin ostoksiin sekä matkustus- ja päivittäisiin maksuihin.

Toimintaperiaate on yksinkertainen: maksukortin siru tai mobiililaitteen lähiyhteys muodostaa yhteyden maksupäätteeseen, ja maksu käsitellään EMV-standardien sekä maksuverkkojen kautta. Turvallisuuteen panostetaan muun muassa tokenisoinnin ja dynaamisten kryptogrammien avulla: korttitiedot eivät pysy pysyvästi muistissa, vaan tarvittavat tiedot uuden transaktion yhteydessä luodaan jokaiselle maksulle. Usein pienillä summilla ei vaadita PIN-koodin syöttöä, mutta yli tietyn rajan tai useamman peräkkäisen kontaktittoman maksun jälkeen PIN-tunnistus voidaan vaatia. Rajat ja käytäntö voivat vaihdella pankin, korttivalmistajan ja maan mukaan.

Käyttö ja saatavuus Suomessa on laajaa: käytössä ovat pankkikortit, sekä älypuhelinten ja älykellojen avulla toteutetut maksut palveluiden kuten Apple Pay, Google Pay ja Samsung Pay kautta. Lähimaksulla nopeutetaan maksuprosessia ja vähennetään käteisen tarvetta, mutta siihen liittyy myös riskien hallintaa, kuten laitteen menetyksen tai väärinkäytön mahdollisuus, mikä on yleensä hallittavissa rajoitusten, lukitusasetusten ja kortti/tilihallinnan avulla.