Lähiinfrapunaa

Lähiinfrapuna (NIR) viittaa sähkömagneettisen spektrin osaan, joka ulottuu noin 700 nanometristä 2500 nanometriin. Tämä aallonpituusaluetta edeltää näkyvän valon spektrin punaista päätä ja jatkuu kohti keskiaaltoista infrapunaa. Vaikka se on ihmisen silmälle näkymätön, lähiinfrapuna on olennainen osa monia luonnollisia ja teollisia prosesseja.

Lähiinfrapunasäteilyllä on useita ominaisuuksia, jotka tekevät siitä hyödyllisen. Se voi tunkeutua tiettyjen materiaalien läpi, kuten kankaiden ja muovien, mahdollistaen niiden analysoinnin ilman, että niitä tarvitsee tuhota. Lisäksi lähiinfrapunasäteily reagoi voimakkaasti monien orgaanisten molekyylien, kuten veden, hiilihydraattien ja proteiinien, sidoksiin, mikä tekee siitä arvokkaan työkalun kemialliseen analyysiin.

Sovelluksia lähiinfrapunalle löytyy monilta eri aloilta. Elintarviketeollisuudessa sitä käytetään esimerkiksi ruoanlaadun arviointiin, kosteuden mittaamiseen ja tuoreuden varmistamiseen. Lääketieteessä lähiinfrapunaa hyödynnetään kudosten kuvantamiseen ja happisaturaation mittaamiseen. Teollisuudessa sitä käytetään materiaalien tunnistamiseen ja prosessinvalvontaan. Myös turvallisuusalalla, kuten lentokenttien turvatarkastuksissa, lähiinfrapunaa voidaan käyttää.

Tutkimuksessa ja kehityksessä lähiinfrapunan käyttö jatkaa laajenemistaan uusien teknologioiden ja sovellusten myötä, jotka hyödyntävät sen ainutlaatuisia optisia ominaisuuksia.