lähiinfrapunalle

Lähinnä infrapuna, usein lyhennettynä LHI tai NIR, viittaa sähkömagneettisen spektrin alueeseen, joka sijaitsee näkyvän valon punaisen pään ja kauemmas infrapunasäteilyn alkupään välissä. Säteily esiintyy aallonpituuksilla, jotka vaihtelevat tyypillisesti noin 700 nanometristä (nm) noin 2500 nanometriin (nm) tai 2,5 mikrometriin (µm). Vaikka se ei ole ihmissilmälle näkyvä, lähiinfrapuna on vuorovaikutuksessa materiaalien kanssa tavoilla, jotka mahdollistavat sen havaitsemisen ja hyödyntämisen monissa sovelluksissa.

Lähiinfrapuna-alueen aallonpituudet valitaan usein, koska ne pystyvät tunkeutumaan tiettyjen materiaalien läpi, kuten kankaiden ja joidenkin muovien, samalla kun ne heijastuvat tai absorboituvat eri tavoin eri aineista. Tämä ominaisuus on keskeinen sen käytössä spektroskopiassa, jossa eri aineiden erilaiset lähiinfrapuna-absorptio- tai heijastuskuviot mahdollistavat niiden tunnistamisen ja kvantifioinnin. Esimerkiksi elintarviketeollisuudessa sitä käytetään proteiinin, kosteuden ja rasvan analysointiin.

Lisäksi lähiinfrapunalla on sovelluksia kuvantamisessa. Sitä käytetään esimerkiksi kasvien terveyden seurantaan, koska lehdet heijastavat lähiinfrapunaa eri tavoin riippuen niiden terveydestä ja kosteuspitoisuudesta. Lääketieteellisessä kuvantamisessa lähiinfrapunaa voidaan hyödyntää kudosten läpäisyn ja kontrastin parantamiseksi. Muita käyttökohteita ovat turvallisuussovellukset, kuten setelien aitouden tarkistus, ja teollisuusautomaatio.