Lähiinfrapuna

Lähinnä infrapunasäteilyä on sähkömagneettista säteilyä, jonka aallonpituus on välillä 700 nanometriä ja 1 millimetri. Se sijaitsee näkyvän valon ja kauko-infrapunasäteilyn välissä sähkömagneettisessa spektrissä. Lähi-infrapunaa hyödynnetään useissa sovelluksissa, kuten lämpökuvauksessa, etäisyyden mittauksessa ja spektroskopiassa.

Fyysisesti lähinnä infrapunasäteily on peräisin atomien ja molekyylien värähtelyistä ja pyörimisliikkeistä. Kun molekyyli absorboi lähi-infrapunasäteilyä, sen energiatila kasvaa, mikä voi johtaa erilaisiin ilmiöihin, kuten lämpenemiseen tai kemiallisiin reaktioihin. Eri materiaalit absorboivat ja heijastavat lähi-infrapunaa eri tavoin, mikä mahdollistaa niiden tunnistamisen ja analysoinnin spektroskooppisilla menetelmillä.

Lämpökuvauksessa lähi-infrapunaa käytetään kohteiden lämpötilan mittaamiseen, koska kaikki kappaleet, joiden lämpötila on absoluuttisen nollapisteen yläpuolella, säteilevät infrapunasäteilyä. Etäisyyden mittauksessa lähi-infrapunaa käytetään esimerkiksi etäisyysantureissa ja lasermittauksissa. Spektroskopiassa lähi-infrapuna-alueen analysointi auttaa tunnistamaan ja kvantifioimaan aineita, kuten orgaanisia yhdisteitä ja vettä. Lähi-infrapunalla on myös sovelluksia esimerkiksi maataloudessa, elintarviketeollisuudessa ja lääketieteessä.