Lähdejärjestyksellä

Lähdejärjestyksellä on suomalainen termi, jolla tarkoitetaan periaatetta, jossa tekstit, sitaatit tai muut viitteet järjestetään sen mukaan, millä tavalla lähteet esiintyvät alkuperäisessä lähteessä tai kuinka ne on tarkoitettu priorisoiduksi. Käsite kuvaa tapaa säilyttää lähteiden provenance eli alkuperäisten lähteiden asema ja yhteys esitettävään aineistoon.

Etymologia, sanaston tasolla, koostuu sanoista lähde (source) ja järjestys (order) sekä suffiksista -llä, jolla ilmaistaan keinon tai tavan. Lähdejärjestyksellä viittaaminen korostaa sitä, että järjestys heijastaa lähteiden alkuperäistä esiintymis- tai merkityssuhdetta, ei välttämättä noudatettavaa nimenomaista bibliografista järjestystä.

Käyttökonteksteja ja sovelluksia on useita. Tieteellisessä kirjoittamisessa ja kustannustoimituksessa lähdejärjestyksen noudattaminen voi helpottaa lähteiden jäljittämistä ja argumentin rakennetta; sitaatit ja viitteet voidaan esittää siinä järjestyksessä kuin ne esiintyvät alkuperäisessä tekstissä, tai siten, että ne heijastavat teoksen kehityskulkua. Digitaalisissa kokoelmissa ja korpusanalyyseissa lähdejärjestyksellä tarkoitetaan usein dataa jäsentävän rakenteen rakentamista siten, että lähteet voidaan palauttaa niiden esiintymisjärjestykseen.

Rajoituksina lähdejärjestyksellä voi olla käytännön haittoja: aakkosellinen hakeminen ja standardoidut viittaustyylit voivat olla käyttäjän kannalta nopeampia, ja järjestyksen valinta voi vaikuttaa lukijan tulkintaan. Käytännön valinta määräytyy usein kontekstin sekä lähteiden määräysten mukaan.

Katso myös lähdekritiikki, viittaustyylit ja kronologinen järjestys.