Lymfoidikudoksen

Lymfoidikudokset ovat immuunijärjestelmän kudoksia, joissa tapahtuu lymfosyyttien kehittyminen, antigeenien esittely ja adaptiivisen immuunivasteen käynnistyminen sekä vasta-aineiden tuotanto. Ne sijaitsevat sekä elimistön keskuksissa että limakalvo-alueilla ja muodostavat sekä ensisijaisia että toissijaisia kohteita immuunitoiminnalle.

Primaariset (ensisijäiset) lymfoidikudokset sisältävät luuytimen ja kateenkorvan, joissa lymfosyytit kehittyvät ja koulittuvat ennen verenkiertoon pääsyä. Sekundaariset (toissijaiset) lymfoidikudokset koostuvat imusolmukkeista, perasta sekä mucosa-associated lymphoid tissueista (MALT), kuten nielurisat, Peyer's patchit suoliston ileaalisella alueella ja appendix. Näissä kudoksissa tapahtuu antigeenien esittelyä ja lymfosyyttien aktivoitumista vastauksia vastaan.

Rakenne ja esimerkit: Diffuusi lymfoidikudos muodostuu pienistä lymfosyyteistä, kun taas nodulaarinen järjestelmä koostuu lymfoidisista noduleista, joilla voi olla germinatiivisia keskuksia B-solujen aktivaatiossa. Imusolmukkeet ovat järjestäytyneitä: kuori (B-solut fornfolikkeleissa), parakortex (T-solut) ja ydinalue sekä suuret endoteeliset verisuonet HEV:t, joiden kautta lymfosyytit voivat siirtyä kudokseen. Spleenissä valkoinen pulpa pitää keskussuonia ympäröivän PALS-alueen ja follikulaarit, punainen pulpa huolehtii vanhojen punasolujen poistamisesta. MALT sijaitsee muun muassa keuhkojen ja ruoansulatuskanavan limakalvoilla.

Merkitys ja kliininen näkökulma: Lymfoidikudosten toimintahäiriöt voivat liittyä imusolmukkeiden turvotukseen, lymfoomiin, immuunipuutos- ja tulehduksellisiin tiloihin sekä allergisiin reaktioihin. Tutkimus näyttelee keskeistä arviota immuunitoiminnan ymmärtämisessä.