Luottolinjoja

Luottolinja on rahoitusjärjestely, jossa rahoituslaitos sitoutuu myöntämään asiakkaalle enintään sovitun enimmäisluoton määrän. Asiakas voi käyttää varoja tarvitsemansa määrän ja palauttaa ne joustavasti sovittujen ehtojen puitteissa. Käytetty määrä kerryttää korkoa ja mahdollisia kulukorvauksia, mutta korko lasketaan käytetylle summalle. Luottolinja on tyypillisesti revolver-tyyppinen, joten limiittiä ei tarvitse käyttää kerralla.

Linjoja on erilaisia. Yrityksille ja yksityishenkilöille suunnattuja, sekä vakuudellisia että vakuudettomia malleja. Yritysluottolinjoilla on usein tarkoitus helpottaa likviditeetin hallintaa, kun taas henkilöasiakkaille ne voivat vastata jatkuvaa käyttötarvetta. Linjoja voidaan tarjota kiinteällä tai muuttuvalla korolla, ja osa linjoista on uudistettavissa tai jatkuvassa käytössä.

Toimintaperiaate on yksinkertainen: sopimukseen kirjataan enimmäisraja. Asiakas voi nostaa varoja enintään rajan sisällä ja palauttaa ne joustavasti; korko ja mahdolliset järjestely- tai ylläpitomaksut lasketaan käytetyltä osuudelta. Limiitin käyttöä seurataan säännöllisesti, ja luoton ehtoja sekä mahdollisia korot ja palkkiot tarkistetaan uudelleen ennen uusintaa. Luottolinjoja voidaan käyttää kassavirran tasapainottamiseen, tilapäiseen rahoitukseen tai varautumiseen suunnittelemattomiin menoihin.

Hyödyt ovat joustavuus, nopea varojen saatavuus ja parempi kassanhallinta. Riskejä ovat kustannukset, jos limiitti on jatkuvasti käytössä, sekä korkojen vaihtelu ja mahdolliset vakuudet tai luottorajoitukset. Luottolinjojen käyttö vaatii vastuullista hallintaa ja säännöllistä seuranta.

Luottolinjoja myöntävät pääasiassa pankit ja rahoituslaitokset. Hakemuksessa arvioidaan tulot, taloudellinen asema ja luottokelpoisuus sekä mahdolliset vakuudet. Yrityksille voidaan edellyttää tilinpäätöksiä ja kassavirtalaskelmia; yksityishenkilöille luottotiedot ja tulojen todentaminen. Sääntely vaihtelee maittain, mutta luottoliiketoimintaa säädellään luotonannon vaatimuksin ja kuluttajansuojalainsäädännöllä.