Luonnonmetsien

Luonnonmetsien käsite kuvaa metsiä, joissa luonnon omat prosessit ohjaavat kehitystä pääosin ilman ihmisen aktiivista metsänhoitoa. Käytännössä ne ovat usein vanhoja, monikerroksisia metsiä, joissa on sekä suuria iäkkäitä puita että runsaasti kuollutta puustoa ja lahopuuta. Ne poikkeavat talousmetsistä, joissa puunkäyttö ja hoitotoimenpiteet ovat suunniteltu taloudellisiin tavoitteisiin.

Ekologisesti luontometsät tarjoavat monipuolisia elinympäristöjä: rakenteiden moninaisuus, lahopuusto, suurten puiden vaihteleva ikäkaari sekä alueet, joilla elinvoimaiset lajit ja lajiyhteisöt voivat kehittyä. Luontometsissä luonnolliset häiriöt, kuten myrskyt, hyönteistuhot ja metsäpalot, muokkaavat metsiä ja luovat uusia elinympäristöjä.

Suomessa luontometsien esiintyminen on hajautettua ja niitä löytyy erityisesti syrjäisemmiltä alueilta boreaalisella vyöhykkeellä. Luontometsien suojelu tapahtuu sekä suojelualueiden kautta että erilaisten toimenpiteiden avulla, kuten metsien monimuotoisuutta edistävien ohjelmien sekä Natura 2000 -verkoston puitteissa. Näiden toimenpiteiden tavoitteena on säilyttää luonnometsien monimuotoisuus sekä tarjota tutkijoille, koulutukselle ja yleiselle tiedonannille tärkeät referenssi- ja palautumisalustat.

Uhat ja haasteet ovat metsänhakkuut ja metsänhoidon laajentuminen, vesitalouden muutokset sekä ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset. Luontometsien säilyttäminen ja palauttaminen edellyttävät harkittuja metsänhoidon rajoja, maanomistajien sitoutumista sekä laajempaa yhteiskunnallista tukea.