Luonnonkuidun

Luonnonkuitu on kuitu, joka on peräisin luonnonvaraisista tai viljellyistä lähteistä, kuten kasveista, eläimistä tai harvinaisissa tapauksissa mineraaleista. Kasvikuidut ovat yleisimpiä ja tärkeimpiä: puuvilla, pellava, hamppu, jute, sisal sekä ramie ja kenaf. Eläinkuidut muodostavat toisen pääryhmän, muun muassa villa, silkki sekä karvakuidut kuten mohair ja angora. Natri, mineraaliset kuidut ovat harvinaisempia käytössä, ja monet niistä eivät ole käteviä tai turvallisia käsitellä tekstiilikäyttöön.

Kasvikuidut ovat pääasiassa celluloseja; niillä on usein korkea kosteudenimukyky, hyvä hengittävyys ja keveys, mutta ne voivat olla alttiita kosteudelle, kutistua ja kulua nopeammin kuin synteettiset kuidut. Eläinkuidut ovat proteiiniperäisiä ja niillä on usein parempi lämmönsäätö, pehmeä tuntu ja luonnollinen elinympäristö, mutta ne voivat olla herkkiä kosteudelle ja vaativampia käsittelyssä.

Kuidut erotellaan lähteestä ja valmistellaan tekstiilikäyttöön. Esimerkiksi puuvillan tuotannossa suoritetaan ginning, pellavan retting ja hamppujen decortikaatio, minkä jälkeen kuidut ovat valmiita kehräystä tai tekstiilituotantoa varten. Kuitujen käsittely voi olla mekaanista tai kemiallista ja useimmiten ennen värjäystä sekä kudontaa tai neulontaa.

Käyttösovelluksia on runsaasti: vaatteet ja kodintekstiilit, sisustustuotteet sekä tekniset kilogrammatekniikat ja komposiitit, joissa luonnonkuidut toimivat täyte- tai vahvistuskuituina. Luonnonkuidut ovat biologisesti hajoavia ja uusiutuvia, mutta niiden ympäristövaikutukset riippuvat viljelyn tuotantokäytännöistä sekä tuotteen loppukäyttöön johtavasta kierrätyksestä.