Luonnonkuitu

Luonnonkuitu on kuitu, joka on peräisin luonnollisista lähteistä eikä pääosin valmistettu synteettisistä polymeereistä. Tyypillisesti se jaetaan kasvi- ja eläinperäisiin kuituihin, joista voidaan valmistaa lankoja, kankaita ja komposiitteja.

Kasvikuituja syntyy kasvien osista, kuten pellavasta, hamppusta ja puuvillasta. Muita tunnettuja esimerkkejä ovat sisal, jute sekä kookos- ja lesitiinikuitu. Eläinperäisiä kuituja ovat muun muassa villa, silkki sekä angora- ja vuohennahkakudokset. Luonnonkuitujen tuotanto ja laatu voivat vaihdella paljon kasvin lajikkeen, viljelytavan sekä ilmasto-olosuhteiden mukaan.

Ominaisuudet ja käyttökohdat vaihtelevat kuidun tyypin mukaan. Yleisiä etuja ovat hyvä hygroskooppisuus (kosteuden imeminen ja siirtäminen), ilmanlämpötilan säätely sekä usein hyvä rummattomuus ympäristön kannalta. Biologinen hajoavuus on tyypillistä, mikä tukee kierrätystä ja kompostointia. Huomioitavaa on kuitenkin tuotannon ympäristövaikutukset, kuten vedenkulutus ja torjunta-aineiden käyttö joillakin kasvikuitujen viljelyissä. Tekstiiliteollisuudessa luonnonkuituja käytetään vaatteissa, kodin tekstiileissä sekä geotekstiileissä ja biohajoavissa komposiiteissa auto- ja rakennusteollisuudessa.

Käyttäytyminen ja hoito vaihtelevat lyhyesti kuidun mukaan, mutta yleisesti luonnonkuitukankaat voivat olla herkempiä likaantumaan ja kutistumaan kuin monet synteettiset materiaalit. Kiertotaloudessa luonnonkuidut voivat usein olla kompostoitavissa tai kierrätettävissä jalostusvaiheiden mukaan. Luonnonkuitujen asema korostuu kestävämmän materiaalivalinnan tavoitteissa.