Lukunopeudessa

Lukunopeudessa on kyse henkilön kyvystä lukea tekstiä kohtuullisessa ajassa, ja sitä mitataan yleisesti sanoina minuutissa (wpm) tai vastaavasti merkkeinä minuutissa. Termiä käytetään sekä tutkimuksessa että koulutuksessa osana lukutaidon arviointia. Keskeistä on, että lukunopeuden ohella mitataan usein ymmärrystä, sillä nopea lukeminen ei välttämättä tarkoita parempaa ymmärrystä.

Mittausmenetelmät vaihtelevat, mutta tyypillisesti testi koostuu lyhyestä tekstikappaleesta, jonka lukija lukee hiljaisella tai ääneen, ja sen jälkeen arvioidaan sekä lukunopeutta että ymmärrystä. Yleisiä tulosilmaisuja ovat sanaa kohti minuutti- tai merkkikohtaiset luvut sekä ymmärrystulokset, jotka heijastavat oikeiden vastausten määrää tekstin sisällöstä.

Lukunopeuteen vaikuttavat monet tekijät. Tekstin vaikeus ja aihepiiri, lukijan sanasto ja kielitaito, sekä strategiat kuten skannaaminen tai syvällinen lukeminen vaikuttavat lopulliseen nopeuteen. Kielikontekstin ominaisuudet voivat lisäksi usein vaikuttaa suomalaisessa tekstissä: suomen kielen sananmuodostus on tyypillisesti monisanaista ja pitkien sanaliitteiden määrä vaikuttaa prosessointiin. Toisaalta suomen kirjoitusjärjestelmä on pääosin fonotemisesti ennustettava ja oikeinkirjoitus säännönmukainen, mikä voi tukea lukunopeutta kokeneilla lukijoilla.

Lukunopeutta voidaan kehittää harjoittelemalla säännöllisesti sekä parantamalla sanastoa, lukustrategioita ja kognitiivisia resursseja. Merkittäviä asioita ovat myös vähäisemmät subvokatiiviset sisäiset äänet ja tavoitteellinen lukemisen harjoittelu. Lopulta lukunopeus on yksi osa lukutaidon kokonaisuutta, eikä se yksin määrää tekstin ymmärrystä tai oppimista.