Lukukelpoisuuteen

Lukukelpoisuuteen on suomen kielen sana, jonka perusmuoto on lukukelpoisuus. Se on illatiivi, jota käytetään ilmaisemaan suunnan tai vaikutuksen kohdentumista lukukelpoisuuteen sekä keskusteltaessa siitä, miten teksti koetaan luettavaksi. Käytännössä lukukelpoisuudesta puhuttaessa viitataan siihen, kuinka helposti ja ymmärrettävästi teksti välittää tietoa lukijalle.

Lukukelpoisuus tarkoittaa kykyä olla luettavissa ja ymmärrettävissä sille yleisölle, jota varten teksti on tarkoitettu. Tekstin lukukelpoisuuteen vaikuttavat sanasto, lauserakenteet, lauseiden pituus sekä kappalejako. Myös typografiset valinnat, kuten fontti, kontrasti ja riviväli, sekä ulkoinen konteksti, kuten kulttuurinen tausta, vaikuttavat.

Sovellukset ulottuvat julkisesta viestinnästä koulutukseen ja terveydenhuoltoon sekä digitaalisiin palveluihin. Hyvä lukukelpoisuus parantaa viestinnän saavutettavuutta ja ymmärrettävyyttä kaikille lukijoille, mukaan lukien erilaiset kieli- ja lukutaidot omaavat. Viranomaistiedotteet ja palvelut voivat noudattaa selkeyden ja ymmärrettävyyden periaatteita.

Arviointi ja parantaminen tapahtuvat sekä laadullisesti että määrällisesti. Käyttäjätestit, luetunymmärtämysarvioinnit sekä tekstin rakenteelliset analyysit tukevat parantamista. Julkisen sektorin sisällöt pyritään suunnittelemaan selkeästi, otsikoinnin ja johdonmukaisen asettelun avulla, sekä noudattamaan plain language -suosituksia.

Lukukelpoisuus liittyy läheisesti luettavuuteen, selkeyteen ja saavutettavuuteen. Se muodostaa olennaisen osan sekä verbaalista että visuaalista viestintää ja sen parantaminen edistää tasa-arvoista tiedonsaantia.