Lukivaikeudet

Lukivaikeudet ovat oppimisvaikeuksia, jotka vaikuttavat pääasiassa lukemaan ja siihen liittyviin kielellisiin taitoihin. Tyypillisesti ongelmat ilmenevät dekoodaationa (kuinka nopeasti ja tarkasti sanoja tunnistetaan) sekä luetun tekstin ymmärtämisen vaikeutena. Lukivaikeudet voivat ilmetä sekä lapsuudessa että myöhemmin aikuisuudessa, ja niitä voi esiintyä yksin tai muiden oppimisvaikeuksien yhteydessä. Ne eivät ole seurausta huonosta motivaatiosta tai älykkyyden puutteesta.

Taustalla on usein neurobiologinen perusta ja perinnöllisyys; keskeistä on heikentynyt fonologinen tietoisuus ja prosessointinopeus sekä työmuistin toiminta. Lukivaikeuksia arvioidaan ympäristötekijöiden ohella; niitä havaitaan tyypillisesti varhaislapsuudessa kouluiässä, kun lapsi alkaa oppia lukemaan. Oireita ovat muun muassa vaikeudet äänteiden erottamisessa ja yhdistämisessä, sanojen tunnistamisen hitaus, kirjoittamisen vaikeudet sekä alhainen lukemisnopeus ja ymmärryksen hankaluudet.

Diagnostikka suoritetaan koulun oppilashuollon, erityisopetuksen, psykologian ja logopedian ammattilaisten toimesta. Arviointi sisältää standardoituja testejä dekoodaatiolle, fonologiselle tietoisuudelle, lukemisnopeudelle, kirjoittamiselle ja kielelliselle muistille sekä kartoituksen tuen tarpeesta. Lukivaikeudesta puhutaan, kun ongelmat näyttäytyvät arjessa ja ovat pysyviä, eikä niitä selitä muu syy.

Hoito ja tuki: näyttöön perustuvat lähestymistavat kuten systemaattinen, tavoitteellinen lukemisen opetus (fonologinen tietoisuus, dekoodaus, sanojen tunnistaminen), sekä moniaistiset opetusmenetelmät. Koulussa tarjotaan eriytettyä opetusta, lisäaikaa kokeisiin, äänikirjoja ja muita apuvälineitä (tekstin puheeksi lukeminen, puhesynteesi, selkeät fontit). Varhainen ja jatkuva tuki parantaa yleensä tuloksia.