Lohduttaminen

Lohduttaminen tarkoittaa toimintaa, jossa tarjotaan lohdutusta, tukea ja turvaa henkilölle, joka kokee surua, ahdistusta tai pelkoa. Tämä voi olla sanallista viestintää, kuuntelemista, myötätuntoa, läsnäoloa sekä käytännön apua. Tavoitteena on lievittää välitöntä tunteiden kuormitusta ja vahvistaa tunteen siitä, että tilanne on hallinnassa ja että toisen tunteet ovat tärkeitä.

Keinot vaihtelevat tilanteen mukaan: aktiivinen kuuntelu, empatian ilmaiseminen, tunteiden nimeäminen ja vahvistaminen sekä realistinen, toivoa ylläpitävä näkökulma. Fyysinen lohdutus (esim. halaus) on tilapäisesti sopivaa vain toisen suostumuksella ja tilanteen luonteen mukaan. Lapsia, vanhuksia ja ihmisiä kriisissä autettaessa korostuvat turvallisuuden ja kuulluksi tulemisen kokemukset sekä johdonmukainen, käytännön tuki.

Konteksteja on runsaasti: arjen suhteissa, perhe- ja ystävyyssuhteissa sekä terveys-, sosiaali- ja kasvatusalalla. Kriisien ja menetyksen jälkeen lohduttaminen voi tukea sopeutumista, mutta epärealisesta lohduttamisesta voi seurata vääriä odotuksia ja tilan käsittelemisen estymistä.

Etymologia: sana muodostuu verbistä lohduttaa ja -minen-päätteestä, ja se viittaa toimintaan, jolla toisen hyvinvointi asetetaan etusijalle. Kulttuurilliset ja yksilölliset erot sekä ammatilliset rajat vaikuttavat siihen, millaista lohduttaminen on sopivaa ja toivottavaa.