Logaritmitaulukot

Logaritmitaulukot ovat matematiikan apuväline, jossa luvun logaritmit on esitetty taulukkomuodossa. Niiden tarkoitus on yksinkertaistaa laskutoimituksia: kertolaskut voidaan muuntaa logaritmien summiksi, ja jaot sekä juuret voidaan käsitellä vastaavasti. Ennen laskimia logaritmitaulukot olivat yleinen osa tieteellistä ja navigointiin liittyvää laskentaa.

Taulukot jaettiin pääosin kahteen tyyppiin: base-10 logaritmeihin (tavalliset logaritmit) ja luonnollisiin logaritmeihin (ln). Kullekin luvulle taulukossa esitettiin logaritmi, ja osa taulukoista tarjosi myös anti-logaritmin eli käänteisen arvon takaisin luvuksi. Taulukot saattoivat kattaa luvut useista kirjoitusmuodoista, usein 1–10 tai 1–99 väliltä, ja ne suunniteltiin esittämään laskutoimitukset nopeasti.

Historian valossa logaritmitaulukot kehiteltiin 1600-luvulla John Napierin toimesta, ja myöhemmin Henry Briggs kehitti laajat base-10-taulukot. Taulukkojen käytännön hyödyntäminen teki mahdolliseksi nopeammat ja vähemmän virheille alttiit laskut erityisesti tähtitieteessä, kartoituksessa ja merenkulussa.

Digitalisointi on vähentänyt tarvetta logaritmitaulukoille, mutta niiden historia ja periaatteet ovat tärkeitä laskennan kehityksen ymmärtämisessä sekä opetuksessa.