Liukenevuuksien

Liukenevuus kuvaa sitä suurinta määrää ainetta, jonka voi liueta tietyssä liuottimessa muodostaen kyllästetyn liuoksen. Kun puhutaan liukenevuuksista, viitataan yksittäisten aineiden kykyyn liueta tietyissä olosuhteissa. Tämän ominaisuuden mittaaminen ja esittäminen riippuu usein aine–liuotin -parista sekä lämpötilasta.

Yleisimpiä esitystapoja ovat molaarinen liukoisuus (mol/L) sekä massallinen liukoisuus (g liuoksessa per 100 g liuotinta). Joissakin tapauksissa käytetään myös liukoisuuskertymän arvoa, Ksp, joka kuvaa ei-kolmasasteisen aineen kyllästetyn tasapainon laajuutta. Gasien liukenevuus seuraa usein Henryn lakia: paine vaikuttaa suoraan liukenemiseen, ja lämpötilan vaihdellessa tilanne muuttuu eri tavoin.

Liukenevuuteen vaikuttavat monet tekijät. Lämpötila on usein ratkaiseva tekijä: suurin osa kiinteiden aineiden liukenemista lisää lämpötilan mukaan, kun taas kaasujen liukeneminen voi vähentyä korkeammissa lämpötiloissa. Paine on erityisen tärkeä kaasujen kohdalla. Liuottimen ominaisuudet, kuten polaarisuus, vaikuttavat siihen, kuinka paljon ainetta voi liueta. pH:n ja ionien vuorovaikutukset sekä kompleksin muodostus voivat sekä lisätä että vähentää liukenemista; yhteis-ioni-ilmiöt ovat erityisen tavallisia suolojen kohdalla.

Liukenevuuksien käsite on keskeinen monilla aloilla: lääkeaineiden suunnittelussa ja bioavailabiliteetin arvioinnissa, ympäristö- ja vesitekniikassa sekä teollisissa erottelu- ja kristallointiprosesseissa.