Liukenevuus

Liukenevuus, tai solubility, on aineen kyky liueta toiseen aineeseen eli liuottimeen. Se kuvaa sitä, kuinka paljon ainetta voi liueta tiettyyn liuottimeen muodostuakseen kyllästetty liuos tiettyjen olosuhteiden vallitessa. Liukenevuus riippuu useista tekijöistä, kuten liuottimen ominaisuuksista (polaarisuus, oikeanlaisten vuorovaikutusten mahdollistaminen), lämpötilasta sekä nykyisestä paineesta.

Lämpötilan ja paineen vaikutukset ovat keskeisiä. Yleisesti ottaen monien eri aineiden liukenevuus vedessä kasvaa lämpötilan noustessa, jolloin suuremmat määrät liuotetta saadaan liuettua. Kaasujen liukenevuus taas pienenee, kun lämpötila nousee. Paine vaikuttaa erityisesti kaasujen liukenemiseen: kaasun osapaineessa nouseva paine lisää liukenemista Henryn lain mukaisesti. Tämä huomioidaan esimerkiksi veden yksittäisten kaasujen, kuten hapen tai typen, liukenemisessä.

Se rahastaa myös vuorovaikutuksista liuottimen ja liuenneiden aineiden välillä. Polaarisuus, hylkivyys ja mahdolliset vetovoima- ja vetysidosten muodostuminen vaikuttavat liukenevuuteen. pH-olosuhteet voivat muuttaa liuottimen ionisoitumisastetta, mikä on erityisen tärkeää heikoille hapoille tai emäksille. Lisäksi lämpötila-, kristallimuoto- ja epäpuhtausolosuhteet voivat muuttaa liukenemiskykyä.

Liukenevuus mitataan tyypillisesti g liuotettavaa ainetta 100 g liuottimeen, molaarisesti (mol/L) tai molekyylisyisellä osuutta kuvaavilla mittareilla. Käytännön sovelluksissa liukenevuus vaikuttaa lääkkeiden, ympäristön ja teollisuuden prosessien suunnitteluun sekä reaktioiden tasapainoon. Esimerkkejä ovat suolojen ja orgaanisten yhdisteiden liukenemisen erot sekä kaasujen liukenevuuden riippuvuus paineesta.