Liukenevuuden

Liukenevuus, suomeksi myös liukenemiskyky, kuvaa aineen kykyä liueta toiseen aineeseen muodostaen homogeenisen liuoksen. Tietty lämpötila ja paine määrittävät sen suurimman liuenneen määrän, jolloin liuos on kylläinen ja liukeneminen on tasapainossa kiteytymisen kanssa. Liukenevuus riippuu sekä liuottimesta että liuennustaineesta sekä näiden välisistä vuorovaikutuksista.

Mittaukseen ja kuvaukseen käytetään erilaisia mittayksiköitä, kuten mol/L (molaarisuus), mol/kg (molaliteetti), massaprosentti tai g/100 ml. Yleisesti liukenevuutta tarkastellaan liukeneva aine:liuottin -parin kontekstissa. Joissakin tapauksissa puhutaan liukoisuuskertoimista tai liukenevasta tasapainosta, esimerkiksi liukenemisen rajoittumisesta suoloille, jolloin puhutaan liukenemiskonstanteista kuten Ksp. Kaasujen liukenevuus nesteeseen voidaan kuvata Henryn lain kautta, jossa kaasun osapaine ja liuenneen määrän välinen suhde määrittää liukenemisen määrän.

Lämpötilan ja paineen vaikutukset vaihtelevat. Yleisesti kiinteät aineet liukenevat paremmin korkeammassa lämpötilassa, mikä lisää liukenemista. Kaasut taas liukenevat nesteeseen paremmin korkeapaineisissa olosuhteissa, mutta niiden liukeneminen yleensä vähenee, kun lämpötila nousee. Se on erityisen tärkeä tekijä ilman ja veden välisessä vuorovaikutuksessa sekä ilmasto- ja ympäristöprosesseissa. Erityistapauksina erilaiset suolan liukoisuudet voivat riippua sekä lämpötilasta että liuottimen ominaisuuksista.

Liukenevuudella on keskeinen merkitys chemian ja biokemian sovelluksissa, lääkkeiden valmistuksessa, ympäristöanalytiikassa sekä teollisissa prosesseissa, joissa halutaan hallita liuosten koostumusta ja hyödyntää liukenemisen ohjausta. Esimerkkeinä ovat ruokavalmisteiden suolat, lääkkeiden aktiivisten aineiden saatavuus vesiliuoksissa sekä vesieliöiden elinympäristön kemiallinen tasapaino.