Lisätyypit

Lisätyypit ovat ohjelmointikielissä ja tietomalleissa käytettyjä tyyppien lisäyksiä, jotka määrittelevät uusia, erillisiä arvojen luokkia perusnimitysten (kuten kokonaisluvut, merkkijonot ja boolean-arvot) lisäksi. Lisätyyppien tarkoituksena on lisätä semanttista informaatiota sekä tiukentaa tai ohjata arvojen käyttöä ohjelmassa. Ne auttavat erottamaan toisistaan samannäköiset, mutta kontekstiltaan erilaiset arvot, ja parantavat koodin luettavuutta sekä tyypintarkastuksen mahdollisuuksia.

Lisätyyppejä voidaan toteuttaa monin tavoin riippuen kielestä. Yleisiä periaatteita ovat wrapper-tyypit tai uudet tyypit (newtype), tyyppialiasit sekä kapseloidut (opaque) tyypit. Joissakin kielissä lisätyypit ovat nimellisesti erillisiä riippumatta niiden sisällöstä, kun taas toisissa ne voidaan määritellä rakenteellisesti. Lisätyypeillä on usein omat rajapintansa: konstruktorit sekä validoivat funktiot, jotka varmistavat, että vain kelvolliset arvot voivat olla kyseisen tyypin edustajia.

Käyttötarkoitukset vaihtelevat. Esimerkkejä ovat aikaleimat, mittayksiköt (esimerkiksi metri tai sekunti), yksilölliset tunnisteet sekä domain-spesifit arvot, kuten valuutta tai asiakkaan henkilötiedot. Lisätyypit voivat estää väärien arvojen leviämisen ohjelman eri osiin, kunrajataan logiikkaa ja helpotetaan virheiden paikantamista.

Riippuvuudet ja yhteensopivuus voivat kuitenkin asettaa haasteita: lisätyypit voivat vaatia lisätyötä integraatiossa kolmansien osapuolien kirjastojen kanssa ja lisätä koodin määrää sekä monimutkaisuutta. Hyödyllisyys kasvaa kuitenkin, kun lisätyypit kuvaavat domainin oleellista semantiikkaa ja tukevat turvallisempaa ohjelmointia.