Lisäoksidointia

Lisäoksidointi on kemiallinen prosessi, jossa aine oksidoituu edelleen, eli sen hapetusluku nousee suhteessa aiempaan tilaan. Käytännössä lisäoksidointia voidaan toteuttaa useilla eri tavoilla: hapen tai muun oksidantin vaikutuksesta, usein tarkkojen olosuhteiden ja mahdollisesti katalyytin avulla. Lisäoksidointia esiintyy sekä orgaanisessa synteesissä että ympäristö- ja materiaalitieteessä, ja sen tavoitteena on usein muuttaa funktionaalisia ryhmiä, parantaa hajoavuutta tai saavuttaa uusia yhdisteitä.

Mekanismin taustalla on elektronien siirto ja oksidanttien mahdollistama hapen lisäys. Yleisimmät oksidantit ovat happi (ilma), vetyperoksidi, otsoni sekä vahvat kemialliset oksidantit kuten permanganaatti tai dikromaattiset yhdisteet. Olosuhteet pidetään usein tiukasti hallinnassa, jotta reaktio etenee haluttuun suuntaan ja minimoidaan sivutuotteet. Oksidointireitit voivat olla mono- tai polyoksidatiivisia, ja valittu reitti vaikuttaa lopputuotteen rakenteeseen.

Esimerkkejä lisäoksidoinnista ovat alkoholin oksidointi aldehydeiksi tai karboksyylihapoiksi sekä arvoltaan muuttuvien hiilivety- tai aromaattisten yhdisteiden oksidatiivinen muutos, joka johtaa ketonien, aldehydien tai karboksyylihappojen muodostumiseen. Sovellukset ulottuvat orgaanisesta synteesistä ympäristöteknologiaan, jossa lisäoksidointi voi tehostaa haitallisten yhdisteiden hajotusta. Turvallisuus- ja ympäristöseikat huomioivat voimakkaat oksidantit, reaktiiviset välituotteet sekä mahdolliset exothermiset reaktiot.