Lisämenetyksiä

Lisämenetykset tarkoittavat tappioita, joita syntyy, kun riskitapahtuma aiheuttaa vahinkojen määrän lisäyksen verrattuna normaalisti odotettuun tai baselinesuuntaan. Käytännössä lisämenetys lasketaan muodossa: lisämenetys = kokonaisvahinko skenaariossa − baseline-vahinko. Baselinetaso voi olla historiallinen keskiarvo, ennuste tilinpidossa tai muu vertailukohta, jota pidetään normaalina tai odotettuna tasona.

Käyttökonteksteja ovat riskienhallinta, vakuutusala, rahoitus ja projektinhallinta. Lisämenetyksiä käytetään kuvaamaan skenaarioiden lisävahinkoja, kun päätökset muuttuvat tai kun esiintyy poikkeuksellisia tapahtumia. Ne auttavat erottamaan normaalit tappiot marginaalisista ja tukevat paremmin päätöksentekoa, kustannusten hallintaa ja hinnoittelua. Liittyviä mittareita ovat muun muassa IVaR (Incremental Value at Risk) sekä muut marginaaliset riskimallit, jotka perustuvat lisämenetyksiä koskeviin oletuksiin.

Esimerkki: Baseline-vahinko: 1 miljoonaa euroa vuodessa. Skenaario tuottaa 3 miljoonaa euroa vahinkoja. Lisämenetys olisi 2 miljoonaa euroa. Tämä arvo kuvaa skenaarion lisävaurion suuruutta verrattuna normaalisti odotettuun tasoon, eikä yksittäistä kokonaisvahinkoa.

Rajoitteet ja varoitukset: lisämenetysten tulkinta riippuu selkeästi määritellystä baseline-arvosta ja valituista skenaarioista. Kokonaisuuteen vaikuttavat riippuvuudet, mallin oletukset sekä datan laatu. On tärkeää dokumentoida menetelmä, valintakriteerit ja epävarmuudet, jotta tulokset olisivat vertailukelpoisia ja käyttökelpoisia päätöksenteossa.