Lisäkalvomateriaalit

Lisäkalvomateriaalit ovat lisäkerroksia, joita käytetään toisen kalvon tai pakkauksen ulko- tai sisäpuolella parantamaan sen ominaisuuksia. Ne muodostavat usein monikerroksisen rakennelman, jossa lisäkalvo voi toimia itsenäisenä kerroksena tai osana koextrusoitua rakennetta.

Niiden päätehtäviä ovat estokyvyn ja kosteuden hallinta, hapen läpäisyn rajoittaminen sekä UV-suojan tarjoaminen. Lisäksi lisäkalvot voivat parantaa mekaanista kestävyyttä, saumausominaisuuksia, läpinäkyvyyttä tai estää hajujen ja valon siirtymistä. Tällaiset kerrokset voivat olla suunniteltu sekä elintarvike- että ei-elintarvikekäyttöön ja ne valitaan yhdessä alikalvon kanssa kokonaisuuden tavoitteiden mukaan.

Yleisimmät lisäkalvomateriaalit voidaan jakaa pääkategorioihin: polymeerien ja polymeeribaarierien kerrokset sekä metallisoidut ja metallifoliorakenteet. Esimerkkejä ovat EVOH (hapenbarrieri), PVDC, polyamidit (PA), sekä metallisoidut PET- ja PA-kalvot sekä alumiinifoliorakenteet. Lisäkalvot voivat olla itsenäisiä kalvoyksiköitä koextrusiossa tai laminoitavia kerroksia, jotka kiinnittyvät toisiin kalvoihin adheesien kautta.

Valmistusmenetelmät vaihtelevat koextrusoinnin, kalvopinnoitteen tai laminoinnin mukaan. Yleisesti ne toteutetaan koextrudoimalla mono- tai monikerroksisiin rakenteisiin tai käyttämällä erillisiä laminaatio- ja coating-tekniikkoja.

Käyttökohteita ovat erityisesti elintarvikemarkkinat, lääketeollisuus, hygieniatuotteet sekä elektroniikka, joissa lisäkalvot parantavat sekä säilyvyyttä että tuotteen toimintakykyä. Monikerroksiset rakenteet ovat kuitenkin usein haaste kierrätyksen kannalta, ja alan kehitys suuntautuu parempiin kierrätys- ja kiertotalousratkaisuihin sekä biohajoaviin vaihtoehtoihin.