metallisoidut

Metallisoidut ovat alkuaineita, joiden ominaisuudet ovat välimaastoa metallien ja epämetallien välillä. Ne sijaitsevat jaksollisessa järjestelmässä metalloidirajalla, ja niiden käyttäytyminen sekä kemiallisesti että fyysisesti voi poiketa sekä metallien että epämetallien ryhmistä. Yleisissä luokituksissa metallisoideiksi katsotaan usein alkuaineet kuten boron, pii, germanium, arsenic, antimony, tellur sekä polonium, vaikka tarkka listaus vaihtelee lähteestä riippuen.

Ominaisuudet: Metallisoideilla on sekä metallisia että epämetallisia piirteitä. Niiden sähkönjohtavuus on usein puolijohteiden tasolla, ja sitä voidaan säätää käyttämällä epäpuhtauksia eli dopingia. Oksidit ovat monesti amfoteerisia, mikä tarkoittaa, että ne voivat reagoida sekä happamasti että emäksisesti. Ominaisuudet vaihtelevat: osa metallisoideista on kiiltäviä ja kovia, kun taas toiset ovat hauraita ja karkeasti kiteisiä.

Sovellukset: Puolijohteiden vuoksi metallisoidut ovat keskeisiä materiaaleja elektroniikassa. Esimerkiksi dopattuina pi ja germanium voivat muodostaa sekä p- että n-tyypin puolijohteita. Boorin yhdisteitä käytetään lasissa ja keramiikassa parantamaan kestävyyttä, ja antimonin sekä tellurin yhdisteillä on teollisia käyttökohteita seoksissa sekä joissakin termopaketeissa ja thermoelektrisissä sovelluksissa.

Lopuksi: Metallisoidit eivät muodosta täysin yksiselitteistä ryhmää, vaan niiden luokitus ja tarkat edustajat vaihtelevat kontekstin mukaan. Yleisesti niillä on sekä metallisia että epämetallisia ominaisuuksia ja ne sijaitsevat tärkeänä ryhmänä materiaalitieteessä ja puolijohdeteknologiassa.