Lisähoitoon

Lisähoitoon on suomalaisessa terveydenhuollossa käytetty termi, joka viittaa lisä- tai täydentävään hoitoon ja tukeen, jota tarjotaan standardin hoidon jälkeen tai sen aikana, kun potilas tarvitsee jatkettua seurantaa, terapiaa tai sosiaalista tukea. Lisähoito voi sisältää sekä lääketieteellisiä toimenpiteitä että rehabilitaatiota ja arjen hallintaa tukevia palveluita.

Toimintaperiaate ja kohdealueet: Lisähoitoon päädytään yleensä kun akuutin hoidon tarve on ohi tai siirrytään kotiin, mutta potilas tarvitsee edelleen hoitoa, kuntoutusta tai valvontaa. Tavoitteena on hoidon jatkuvuus, toimintakyvyn ylläpito tai paraneminen sekä turvallinen siirtyminen eri hoitotasojen välillä. Lisähoitoon sisältyy usein lääkehoidon toteutuksen seuranta, fysioterapia, työterapia, hoitotyö, kotihoito, ateriapalvelut sekä apuvälineiden käyttöönotto ja tuki arjessa.

Organisaatio ja vastuut: Lisähoitoa järjestävät yleensä sekä sairaaloiden, primaarin terveydenhuollon että kunnan sosiaali- ja terveystoimen toimijat. Hoitamalli laaditaan potilaan ja hänen läheistensä kanssa yhteistyössä hoito- ja palvelusuunnitelmana, jossa määritellään toimenpiteet, vastuuhenkilöt ja aikataulut. Tarvittaessa käynnistetään siirtymä kotiin tai etäkuntoutus sekä koordinointi eri ammattilaisten välillä.

Kustannukset ja oikeudet: Lisähoitopalvelut ovat suurimmaksi osaksi julkisen terveydenhuollon rahoittamia, mutta osa kuluista voi muodostua omavastuu- tai sallituista korvauksista. Kelan rooli liittyy usein lääke- ja kuntoutuskuluihin sekä erityisiin tukimuotoihin, riippuen palvelun luonteesta ja asiakkaan oikeudellisista asemista.

Vaikutus ja tulokset: Oikein suunniteltu lisähoito tukee potilaan turvallista ja mielekästä arkea, ehkäisee toistuvia sairaalahoidon tarvetta ja parantaa toimintakykyä sekä yleistä hyvinvointia pitkällä aikavälillä.