Lisäetuudet

Lisäetuudet ovat työnantajan tai julkisyhteisön tarjoamia etuuksia, jotka täydentävät perustuloa ja lakisääteisiä etuuksia. Ne muodostavat osan työsopimuksen kokonaiskorvausta ja voivat vaihdella eri työnantajien välillä.

Tyypillisiä lisäetuuksia ovat luontoisetuudet ja rahalliset lisät. Luontoisetuuksiin kuuluvat esimerkiksi lounas- tai ruokakortit, auto- tai kilometrikorvaus, puhelin- ja tietoliikenneyhteydet työn tekemiseen sekä työasuntovähennykset, liikunta- ja kulttuuriedut sekä koulutus- tai kehittämisavustukset. Rahalliset lisäedut voivat olla tulospalkkioita, rekrytointi- tai sitouttamisbonuksia sekä koulutus-, loma- tai henkilöstöalennukset.

Verotus ja sääntely: Suomessa monet lisäetuudet luokitellaan luontoisetuuksiksi ja ne ovat veronalaista tuloa työntekijälle. Verohallinto määrittelee, miten etujen arvo lasketaan ja milloin ne ovat verollisia. Joidenkin etujen verotus voi poiketa, ja osa eduista voi olla verovapaita tietyin ehdoin. Työnantaja on vastuussa edun tarjoamisesta ja sen ilmoittamisesta verottajalle.

Vaikutukset käytäntöön: Lisäetuudet voivat parantaa rekrytointia, työhyvinvointia ja sitoutumista, mutta ne voivat myös lisätä kustannuksia ja luoda eriarvoisuutta. Hyvin määritellyt edut ja niiden rajat auttavat varmistamaan oikeudenmukaisuuden sekä kustannusten hallinnan.

Lisäetuudet ovat yleinen osa modernia palkkausjärjestelmää. Niiden tarkoitus on tukea työntekijöiden arkea, lisätä sitoutumista ja huomioida erilaiset tarpeet. Niitä voidaan tarjota kiinteästi työsopimuksessa tai räätälöidyssä tarjouksessa riippuen tilanteesta.