Lisäeläkkeet

Lisäeläkkeet ovat lisätuloa eläkkeelle siirryttäessä, tarkoitettu täydentämään Suomen perus- ja työeläkkeitä. Ne maksetaan usein kansaneläkkeen tai ansiopäivärahakokonaisuuden lisäksi, jotta eläketulot vastaavat entistä työelämän tasoa. Lisäeläkkeet ovat yleisiä Suomessa osana työeläkkeitä tai yksityisiä vakuutus- ja säästöeläkkeitä.

Lisäeläke voidaan karkeasti jakaa kahteen päätyyppiin: työpaikan liityvät lisäeläkkeet (occupational or työeläkkeen lisä) ja yksityiset lisäeläkkeet, joita voi hankkia vapaaehtoisesti yksityisistä vakutus- tai eläkevakuutusyhtiöistä tai eläkerahastoista. Kummassakin tapauksessa on kyse lisävaroista, jotka täydentävät syntyvää eläketuloa. Lisäeläkkeet voivat olla kertaluonteisia tai vuosittain karttuvia, ja ne voivat perustua määritellyn etuuden periaatteeseen (defined benefit) tai määritellyn karttumisen periaatteeseen (defined contribution).

Käytännössä lisäeläkkeet hankitaan työnantajan maksamina eläkevakuutuksina tai -rahastoina sekä yksityisten säästövakuutusten kautta. Ne voivat olla sidoksissa työsuhteen ehtoihin ja ne voivat vaatia palvelusvuosien karttumista saavuttaakseen tietyn eläkkeen määrän. Lisäeläkkeiden hallinnointi tapahtuu eläkepankeissa tai vakuutusyhtiöissä ja niitä säätelevät Suomessa eläke- ja rahoituslainsäädäntö sekä valvontaviranomaiset; tiedot ja tilastot ovat saatavilla Eläketurvakeskuselta.

Verotus sekä oikeudet riippuvat kunkin lisäeläkkeen luonteesta ja sopimuksesta; yleisesti eläkkeet verotetaan tulona, ja mahdolliset maksut voivat olla verotuksellisesti huomioitavissa planin mukaan. Lisäeläkkeet parantavat eläkeaikaisen tulojen tasa-arvoa ja voivat pienentää toimeentulon alijäämää vanhuudessa.