Lisäaineisiin

Lisäaineisiin (lisäaineet) viitataan elintarvikkeisiin lisättyinä aineina, joiden tehtävänä on parantaa turvallisuutta, koostumusta, makua, väriä tai säilyvyyttä. Lisäaineilla pyritään lisäämään elintarvikkeiden tasalaatuisuutta sekä pidentämään niiden säilyvyysaikaa ja käytettävyyskestoa.

Yleisimmät lisäaineluokat ovat säilyttäjät ja antioksidantit, väriaineet, maku- ja arominvahvistajat sekä emulgaattorit ja sakeuttamisaineet. Esimerkkejä ovat natriumnitriitti (E250) säilyvyyden parantamiseen, askorbiinihappo ja muut antioksidantit (E300) sekä tartratsiini (E102) ja beetakaroteeni (E160a) väreinä. Maku- ja arominvahvistajia ovat natriumglutamaatti (E621). Emulgaattoreita ja sakeuttamisaineita edustavat esimerkiksi soijalesitiini (E322) ja ksantaanikumi (E415); gelliintäin- ja stabilointiaineita sekä pektini (E440) käytetään rakenteen muokkaamiseen. Makeutusaineita kuten aspartaami (E951) sekä muut vähäkaloriset sokerialternatiivit ovat yleisiä.

Sääntely ja turvallisuus: Euroopan unionin elintarvikelisäaineisiin liittyvä lainsäädäntö määrittelee, mitä lisäaineita saa käyttää ja mille elintarvikkeille. Turvallisuusarviointi suoritetaan EFSA:ssa (European Food Safety Authority) ennen hyväksyntää, ja hyväksytyille aineille annetaan käyttöedellytykset sekä ADI-arvot. Lisäaineet merkitään pakkausmerkintöihin sekä ainesosaluetteloon E-numeroin.

Kuluttajat voivat lukea ainesosaluettelon ja E-numerot sekä tehdä valintoja omien mieltymystensä ja mahdollisten herkkyyksiensä mukaan. Lisäaineet ovat yleisesti turvallisia käytössä, mutta joillekin ihmisille tietyt aineet voivat aiheuttaa herkkyysreaktioita tai haittavaikutuksia.