Lipofiilinä

Lipofiilinä on termi, jota käytetään kuvaamaan kemiallisen aineen taipumusta kiinnittyä tai liueta lipideihin, siis rasvoihin ja lipidisiin ympäristöihin. Lipofiiliset aineet houkuttelevat öljyisiä ja rasvaisia ympäristöjä ja ne ovat usein vähemmän liukoisia veteen. Sitä vastaa termi lipofobinen eli hydrofiilinen vastakohta.

Ominaisuuden merkitys ja ilmenemismuotoja voidaan tarkastella useista näkökulmista. Kemiallisista rakenteista johtuvat epäpolaariset tai väh polaritylaiset ryhmät lisäävät lipofiilisuutta, kun taas ionisoituminen tai hydrofiiliset ryhmät heikentävät sitä. Lipofiilisyys vaikuttaa aineen jakautumiseen kehossa, solukalvojen läpäisevyyteen ja aineenvaihduntaan. Esimerkiksi monet lääkkeet, joiden logP-arvo on korkea, voivat nopeasti päästä solukalvoihin mutta liukenevat huonosti vesiliuoksiin, mikä vaikuttaa imeytymiseen, jakautumiseen ja poistumiseen.

Mittaukissa lipofiilisyys kuvataan usein partition coefficientilla, esimerkiksi logP, joka kertoo kuinka suurella osuudella aine jakautuu öljyyn vs veteen. LogP-arvon lisäksi käytetään logD-arvoa, joka huomioi pH-tilanteen ja aineen ionisoitumisen.

Käytännön merkitys on laaja: farmakologiassa lipofiilisyys muokkaa lääkkeen lipidisen jakautumisen, veren-aivoesteen läpäisyn ja sietokyvyn, sekä haittojen riskejä. Ympäristötieteessä lipofiiliset yhdisteet voivat sitoutua kiintoaineisiin ja kertyä elintoimeen.

Lyhyesti: lipofiilinä kuvaa ainetta, jolla on taipumus liueta lipideihin ja ylittää rasvamaihin liittyviä esteitä useammin kuin hydrofiiliset aineet.