Lipidikerroksia

Lipidikerroksia ovat lipideistä muodostuvia rakenteita, jotka toimivat solukalvojen sekä erilaisten solujen ja organellien rajapinnoilla. Yleisimmät lipidiainesosat ovat fosfolipidejä, sphingolipidejä ja kolesterolia. Nämä amfifeeriset molekyylit järjestäytyvät vesiliuoksessa siten, että hydrofiiliset päänosat ovat ulospäin ja hydrofobiset hännät sisäänpäin.

Usein lipidikerrokset muodostavat kaksinkertaisen kerroksen, lipidibilayerin, jonka sisäinen hydrofobinen keskiosa on veden vaikutuksilta piilossa. Tämä rakenne muodostaa solukalvon perusrakenteen. Kalvon koostumus ja lämpötila vaikuttavat sen nesteisyyteen ja jäykkyyteen; lipidit voivat liikkua sivuttaissuunnassa ja muodostaa mikroalueita sekä mahdollistaa kuljetus- ja signaalikomponenttien toiminnan.

Toimintoja: lipidikerroksilla on tärkeä rooli eristämisessä, tilan ylläpitämisessä sekä aineiden ja ionien valikoivassa kulussa. Ne toimivat signaalien alustana ja tarjoavat pinnan proteiineille, jotka vastaavat kuljetuksesta, reseptoreista sekä yhteydestä. Kalvot ovat dynaamisia ja mukautuvat ympäristöönsä, mikä mahdollistaa erilaiset mikroalueet ja viestintäkalvojen toiminnan.

Esimerkkejä ja sovelluksia: Solukalvot koostuvat suurelta osin lipidikerroksista. Ihon sarveiskerroksessa (stratum corneum) lipidit kuten ceramidit, kolesteroli ja rasvahapot muodostavat lamellaarisia rakenteita, jotka estävät veden haihtumista. Laboratoriossa lipidikerroksia tutkitaan liposomeina ja keinotekoisina kalvorakenteina; tutkimuksissa käytetään cryo-elektronimikroskopiaa, fluoresenssimikroskopiaa ja röntgendiffraktiota.