lipidikerroksilla

Lipidikerrokset ovat amfipatisen lipidien muodostamia rakenteita, joita esiintyy sekä soluissa että soluelinten kalvoilla. Yleisimmät ovat fosfolipidit, joiden hydrofiiliset päät ovat veden kanssa vuorovaikutuksessa ja hydrophobiset hännät suuntautuvat toisiinsa. Tämä järjestäytyminen johtaa lipidikerrosten muodostumiseen yksi- tai kaksikerroksisista rakenteista, ja useimmiten solukalvo on kaksikerroksinen lipid bilayer.

Lipidikerrokset muodostuvat itsestään veden läsnä ollessa, ja lipidejä liikkuu nesteisesti. Tämä dinám ima eli nesteen mosaikkimalli kuvaa kalvojen dynaamisuutta. Paksuus on tyypillisesti noin 4–5 nanometriä. Lipidikerrokset ovat selektiivisiä läpäisyä kohtaan, säätelevät ionien ja pienten molekyylien liikkumista sekä toimivat alustoina membraneproteiinien toiminnalle. Koostumus, kuten kolesteroli ja sphingolipidit, vaikuttaa nesteisyyteen, faasin käyttäytymiseen ja proteiinien toimintakykyyn.

Biologisesti lipidikerrokset ovat välttämättömiä solukalvon ja muiden kalvojen rakenteelle sekä erilaisten proteiinien kiinnittymiselle ja toiminnalle. Lipidraftit ovat kolesterolin ja sphingolipidien rikastumia alueita, jotka voivat toimia signaalinvälityksen keskitettyinä docking-alueina. Lipidikerroksia hyödynnetään myös lääketieteessä: liposomit ja lipid nanopartikkelit (LNP) ovat tärkeitä lääkkeiden ja mRNA-rokotteiden kuljetusjärjestelmiä, ja ihon lipidikerrokset vaikuttavat suojakerroksina.