Linnasäilitust

Linnasäilitust on suomalainen termi, jolla tarkoitetaan linnamaisiin rakennuksiin ja fortifikaatioihin kohdistuvaa säilytystä, hoitoa ja kunnostusta historiallisena rakennuskokonaisuutena. Sen tarkoituksena on suojella rakenteellista kunnollisuutta sekä säilyttää rakennusten arkkitehtoninen ilme, materiaalien aitous ja historiallisuus. Linnasäilituksen tavoitteena on estää lisävauriot, hallita kosteus- ja ilmastovaikutuksia sekä mahdollistaa rakennusten käyttö nykyisin tukeaen niiden kulttuurista arvoa.

Toiminta-alueeseen kuuluvat säännölliset kuntoarviot, vedenpoiston ja salaojituksen kunnossapito sekä seinien, kattojen ja perustusten vahvistaminen. Ennaltaehkäisevä säilytys tähdentää perinteisten rakennusmenetelmien ja soveltuvien materiaaleiden, kuten lime-sidosten, käyttöä sekä hiotun historiallisen kerroksen säilyttämistä. Konservointi pyrkii minimoimaan toimintaa, joka muuttaisi liikaa alkuperäistä rakennetta tai ilmettä, ja valinnoissa painottuvat auttavat ja hengittävät ratkaisut.

Linnasäilitusta säätelee suomalaisessa kontekstissa kulttuuriperinnön lainsäädäntö sekä maan viranomaiset ja omistajat. Museovirasto (Suomen Kulttuuriperintö- ja museotoiminnan keskus) antaa ohjeita, valvoo toimenpiteitä ja tukee paikkakohtaisia suunnitelmia yhteistyössä kuntien ja kiinteistönomistajien kanssa. Kansainväliset ja alueelliset suositukset ohjaavat säilytystä esimerkiksi arkeologisten tutkimusten dokumentointiin ja vaiheittaiseen, harkitsevaan korjaamiseen.

Esimerkkejä linnasäilityksen kohteista Suomessa ovat Turun linna, Olavinlinna ja Suomenlinna, sekä lukuisat linnanrauniot. Linnasäilituksen tavoitteena on sekä turvata rakenteellinen kestävyys että säilyttää kulttuurihistoriallinen merkitys tuleville sukupolville.