Likviditeettisäännösten

Likviditeettisäännökset ovat finanssimarkkinoiden sääntelyn osa-alue, jonka tarkoituksena on varmistaa, että rahoituslaitoksilla, kuten pankeilla, on riittävästi helposti saatavilla olevaa varallisuutta lyhytaikaisten velvoitteidensa hoitamiseksi. Nämä säännökset pyrkivät estämään rahoitusjärjestelmän epävakautta, joka voisi syntyä, jos laitokset eivät pysty täyttämään maksuvelvoitteitaan äkillisen likviditeettipulan sattuessa.

Keskeisiä likviditeettisäännöksiä ovat muun muassa likviditeettikattokertoimet (LCR) ja nettotusrahoitusosuudet (NSFR). LCR edellyttää, että laitokset pitävät riittävästi korkealaatuisia likvidejä varoja (HQLA) kattamaan mahdolliset nettopoistot 30 päivän stressitilanteessa. NSFR puolestaan edellyttää, että laitosten rahoitusrakenteessa on riittävästi pitkäaikaista, vakaata rahoitusta suhteessa niiden pidempiaikaisiin varoihin, mikä edistää rahoituksen vakauden parantamista yli vuoden aikajänteellä.

Säännösten noudattamisen valvonnasta vastaavat finanssivalvontaviranomaiset, kuten Euroopan pankkivaltuusto (EBA) ja Kansainvälinen järjestelypankki (BIS) Basel-komitean kautta. Tavoitteena on vahvistaa yksittäisten rahoituslaitosten selviytymiskykyä ja siten koko finanssijärjestelmän vakautta ja luotettavuutta. Likviditeettisäännökset ovat kehittyneet merkittävästi vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen.