Likviditeettisäännökset

Likviditeettisäännökset ovat finanssimarkkinoiden sääntelyn osa-alue, jonka tarkoituksena on varmistaa rahoituslaitosten, erityisesti pankkien, kyky selviytyä lyhytaikaisista maksuvelvoitteistaan. Nämä säännökset koskevat muun muassa pankkien omistamia likvidejä varoja ja niiden velvollisuutta ylläpitää riittävää likviditeettipuskuria. Likviditeetti viittaa kykyyn muuttaa varallisuutta rahaksi nopeasti ilman merkittävää arvonmenetystä.

Tavoitteena on estää maksuvaikeuksista johtuvia järjestelmäriskejä ja edistää finanssijärjestelmän vakautta. Likviditeettisäännösten keskeisiä elementtejä ovat likviditeettikattavuussuhde (LCR) ja nettorahoituksen vakaussuhde (NSFR). LCR edellyttää, että pankilla on riittävästi korkealaatuisia likvidejä varoja kattamaan kaikki sen käteisvirrat tietyllä aikajaksolla, yleensä 30 päivää, stressitilanteessa. NSFR puolestaan edistää rahoituksen vakauden kasvattamista vaatimalla, että pankkien varojen rahoitus on riittävän pitkäaikaista suhteessa niiden varojen maturiteetteihin.

Nämä säännökset ovat kehittyneet merkittävästi vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen, ja niitä valvoo ja kehittää kansainvälinen rahoitusvakausneuvosto (FSB) sekä kansalliset viranomaiset, kuten Euroopan keskuspankki ja Euroopan pankkivaltuusto. Säännösten noudattaminen vaatii pankeilta jatkuvaa seurantaa ja riskienhallintaa varmistaakseen niiden kyvyn toimia normaalissa ja stressitilanteissa.