Liitostapoja

Liitostapoja ovat menetelmiä, joilla kaksi tai useampi osa yhdistetään muodostamaan kokonaisuus. Niitä käytetään laajasti tekniikassa, rakennusteollisuudessa, elektroniikassa ja valmistuksessa. Liitostapoja voidaan luokitella pääpiirteittäin mekaanisiin kiinnitysmenetelmiin, sulatukseen perustuvaan liittämiseen sekä tartteleviin sidoksiin, ja näitä jaksoja täydentävät erikoismuodot kuten mekaaniset liitokset ja liitoksia interlock- tai puristusperiaatteen avulla.

Mekaaniset kiinnitykset sisältävät ruuvit, pultit, niitit ja kiinnittimet. Ne tarjoavat irrotettavuutta, tasaista jännitysylläpitoa ja nopeasti kokoonpantavuutta, mutta voivat lisätä painoa sekä olla alttiita väsymiselle ja korroosiolle. Sulatukseen perustuva liittäminen kattaa hitsauksen (arc-, MIG-, TIG-hitsaus), tinauksen ja muiden sulatusmenetelmien käytön. Hitsauksessa sulatettu materiaali fuusioituu perusmetallin kanssa, kun taas braasointi käyttää hitsausmetallia, jolla on korkeampi sulamispiste kuin perusmetallin. Lujitus- ja juottomenetelmät eroavat toisistaan lämpötilansa sekä käytettävien täyte- ja väliaineiden mukaan.

Tarttuvat sidokset käyttävät adjesityssiä aineiden pintojen liimaamiseen. Kumppanuudet voivat tarjota yhtenäisen jännityksenjaon, eristävyyden ja korroosionkeston, mutta vaativat huolellista pinnanvalmistelua, kovettumisaikaa ja saumatyyppiä.

Valinta liitostavan mukaan perustuu materiaaleihin, kuormitukseen, ympäristötekijöihin, käyttöyhteyteen, lämpötilavaatimuksiin, taloudellisiin tekijöihin sekä huollon tarpeisiin. Yleisiä sovelluksia ovat autoteollisuuden runkorakenteet, vene-, rakennus- ja huonekaluteollisuus sekä ilmailu. Kansainväliset standardit ja käytännöt ohjaavat pinnan valmistelua, testausta ja laadunvarmistusta. Liitostapoja voidaan usein yhdistää saman tuotteen eri osissa optimaalisen suorituskyvyn saavuttamiseksi.