Liikennemelu

Liikennemelu on ympäristömelun muoto, joka syntyy ajoneuvojen äänestä ja liikenteen aiheuttamasta melusta. Se on yksi suurimmista kaupunkialueiden ja asuinalueiden kokemista meluhaitoista. Sijainti, liikennemäärä, ajonopeudet, tienpinnan rakennemateriaali sekä säätekijät vaikuttavat siihen, kuinka voimakasta liikennemelu on.

Melun mittaaminen tapahtuu usein A-painotettujen desibelien (dB(A)) avulla. Keskeisiä mittaus- ja laskentatapojan ovat päivittäinen, ilta- ja yöaikojen keskiäänitasot sekä Lden- tai Lnight-arvot, joita käytetään ympäristömelun kartoituksessa.

Pitkäaikainen tai toistuva liikennemelu voi heikentää unta, aiheuttaa stressiä sekä vaikuttaa kognitiiviseen suorituskykyyn ja verenpaineeseen sekä lisää verenkiertoelimistön riskitekijöitä. Herkkiä ryhmiä ovat lapset, vanhukset ja ihmiset, joilla on jo valmiiksi univaikeuksia. Meluongelmien havaitseminen ja hallinta on osa terveellistä ja turvallista elinympäristöä.

Euroopan unionin ympäristömeludirektiivi (2002/49/EC) velvoittaa jäsenmailta melukartoitukset, toimenpideohjelmat sekä suunnittelun, ja Suomessa kunnat sekä viranomaiset laativat melukarttoja ja huomioivat asukkaat hankkeiden meluselvityksissä. Tavoitteena on vähentää liikennemelua sekä parantaa asuinalueiden äänieristystä ja yleistä elämänlaatua.

Melun torjumiseksi käytetään sekä rakenteellisia että toiminnallisia keinoja. Muuatetaan meluesteillä, parannetaan tienpinnan ja ajoneuvojen ääniominaisuuksia, hallitaan nopeuksia sekä suunnitellaan asuinalueet melun kannalta vähärasitteisesti. Myös rakennusten äänieristystä sekä asuin- ja työtilojen akustiikkaa parantamalla voidaan merkittävästi pienentää kokemusta liikennemelusta.