Ligniitin

Ligniitti on kivihiilen alin ranki, joka muodostuu turpeen jälkeisessä diageneesissä ja varhaisessa kivihiileksi kehittymisessä. Se on pehmeää ja usein ruskean tai mustanruskean väristä sekä murenevaa. Ligniitin suurin osa energiasisällöstä johtuu sen kosteudesta; hiilipitoisuus on alhainen, minkä vuoksi energiasisältö per massa on matala. Palaminen tuottaa suuremman vesihöyryn haihdunnan ja alhaisemman lämpöarvon kuin korkeammat kivihiililajit.

Ligniitin syntyyn vaikuttavat paine ja lämpötila, jotka ovat riittäviä turpeen muuttamiseen kiinteämmäksi ja hiilen kaltaiseksi, mutta eivät niin suuria, että syntyisi bituminoitunutta kivihiiltä. Esiintymiä löytyy laajoina kerroksina maanpäällisen reunavyöhykkeen tuntumassa. Louhinta tapahtuu pääasiassa avolouhinnalla, koska ligniitti esiintyy suurina, helposti irtoavina kerroksina.

Käyttö: Pääasiallinen käyttökohde on sähkön ja lämpöenergian tuotanto ligniittilaitoksissa. Korkea kosteuspitoisuus heikentää palamisen tehokkuutta, minkä vuoksi laitokset joudutaan rakentamaan kosteudenhallinnan mukaan. Ligniitin poltto aiheuttaa suurempia hiilidioksidi- ja muiden päästöjen määriä energiamääräkohtaisesti sekä merkittäviä ympäristövaikutuksia maaperälle ja vesistöille, mikä on lisännyt sen käyttöä koskevia rajoituksia.

Maailmanlaajuisesti ligniittiesiintymiä esiintyy erityisesti Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa; suurimmat tuotantoalueet ovat olleet Saksa, Puola, Tšekki ja Yhdysvallat. Ilmastonmuutoksen ja energiamarkkinoiden muutokset ovat vähentäneet sen roolia nykyisessä energiantuotannossa.