LiDARskannauksella

LiDARskannauksella tarkoitetaan paikkatiedon keruuta, jossa ympäristö skannataan lasersäteillä ja palautuneista signaaleista muodostetaan kolmiulotteinen pistepilvi. Periaatteena on laserpulssin lähettäminen kohteeseen ja paluunajan mittaaminen; etäisyys määritellään valon nopeudella ja paluuaikaviiveellä. Laite voi tallentaa lisäksi intensiteetti- ja aikaleimatietoja, minkä avulla voidaan tuottaa sekä tarkkoja maastokuvia että kohteiden rakenteellista erottelua.

Toteutusmuodot jakaantuvat ilmaalta tehtävään airborne LiDARiin, maasta tehtävään terrestrial LiDARiin sekä liikkuvaan LiDARiin, joka on kiinnitetty ajoneuvoon, veneeseen tai muuhun liikkuvaan alustaan. Ilmasta kerätty aine kattaa laajat alueet nopeasti, kun taas maasto- ja mobiililiDAR soveltuvat yksityiskohtaisiin mittauksiin rakenteista ja vaikeakulkuisilta alueilta.

Pistepilvi on yleisin tulos, ja sitä käsitellään ohjelmistoissa pistekohtaistukseen (klassifiointi ground/vegetation/buildings jne.), reititykseen sekä maasto- ja rakennemallien luomiseen. Yleisimmät tiedostomuodot ovat LAS/LAZ, ja lisättyjen GNSS–INS-tietojen avulla saavutetaan tarkka georeferointi. Tämän jälkeen tuotetaan muun muassa DTM/DEM, DSM ja erilaisia korkeusmalleja.

Sovelluskohteita ovat topografinen kartoitus, kaupungin suunnittelu, infrastruktuurien kunnon seuranta, metsätiedon biomassalaskenta sekä arkeologiset ja kulttuuriperintöä sisältävät kartoitushankkeet. LiDAR-skannauksella on etuja kuten korkea mittaustarkkuus, kattavuus sekä kyky erottaa ympäristön kerrokset, mutta siihen liittyy myös rajoituksia kuten sääolosuhteista riippuvuus, korkeat hankintakustannukset ja suurien datamäärien käsittelytarve. LiDAR-skannauksella tuotettu tieto on muodostunut keskeiseksi työkaluksi geoinformatiikan ja maastotutkimuksen alalla.