Levyliittymän

Levyliittymä on termi, jolla kuvataan tallennusmedian ja tietokoneen tai muun järjestelmän välistä yhteyttä, jonka kautta data siirretään. Levyliittymän tehtävänä on määritellä fyysinen yhteys, signaalointi sekä hallintakomentojen sarja, joiden avulla käyttöjärjestelmä ja tallennuslaite kommunikoivat, osoittavat sijainnin ja hallitsevat pyyntöjä kuten luku- ja kirjoituspyynnöt sekä tilatiedot.

Historian saatossa levyliittymät ovat kehittyneet yksinkertaisista väylistä kohti monimutkaisempia ja nopeampia ratkaisuja. Varhaiset IDE/PATA-liittymät tarjosivat kiintolevyn ja emolevyn välisen yhteyden, mutta niiden suorituskyky ja kaapelointi olivat rajallisia. Nykyisin yleisimpiä kuluttajaliittymiä ovat SATA (Serial ATA) sekä sisäisessä ja palvelinympäristössä käytettävät SCSI- ja SAS- ratkaisut. Uusin ja suorituskyvykkäin teknologia on NVMe, joka hyödyntää PCIe-väylää ja mahdollistaa erittäin matalat latenssit sekä suurten rinnakkaisten pyyntöjen käsittelyn. NVMe voi käyttää muodollisesti erilaisia fyysisiä toteutuksia, kuten M.2- tai U.2-80 sekä PCIe-pohjaisia ratkaisuja.

Käytännössä levyliittymä määrittää muun muassa kytkentätyypit, kaapeloinnin ja siirtonopeudet sekä mahdollisuudet hot-swapin ja RAID-tyyppisten asetusten käyttöön. Se vaikuttaa myös suorituskykyyn, latenssiin ja yhteensopivuuteen käyttöjärjestelmän ohjauspilven ja laitteistokannan kanssa. Yleisimmät termit liittyvät yhteen: AHCI NVMe, SATA, SAS, SCSI, PCIe sekä hyödyntävät erilaisia liitäntöjä kuten SATA-liittimiä, PCIe-kortteja tai NVMe-asetuksia. Levyliittymä on keskeinen osa tallennusinfrastruktuuria sekä kotihöntöpaikan että yritysten järjestelmien suorituskykyä.